Syöminen on ihmisen perustarpeita, ruuanlaitto ei. Kokkaaminen on elämäänsä tylsistyneiden ihmisten harrastus siinä missä base-hypyt ja postimerkkien keräily. Nötkötin kaapiminen haarukalla suoraan purkista onnistuu nälkäiseltä tosimieheltä ja tyydyttää syömisen perustarpeen, mutta toki mieskin voi jonkin verran nähdä vaivaa ruokansa eteen.
Esimerkiksi banaanit voi hyvin kuoria. Apinatkin sen osaavat.
Nopeasti valmistuvaa ja maistuvaa ruokaa saa helposti vähistä aineksista, vaikkapa pavuista, joita tuli opiskeluaikoina syötyä lähes päivittäin.
Kaupasta kannattaa kerralla ostaa useampi purkki säilykepapuja – joko ruskeita tai valkoisia – jotta niitä on kaapissa pahan ja varsinkin oikein pahan päivän varalle.
Lännenelokuvista olen oppinut, että pavut säilyvät vaikka kuinka pitkään ja kestävät pienet kolhutkin. Säilyvyyden pilaa oikeastaan vain purkin kylkeen ammuttu luoti.
Kasarimainen pannu pannaan kuumenemaan ja sillä aikaa avataan papupurkki tai kaksi – tai useampi – riippuen tietysti ruokailijoiden määrästä.
Papumössö kaadetaan pannulle ja sen jälkeen kuutioidaan tai pilkotaan nopeasti reilunpuoleinen pätkä lenkkimakkaraa ja heitetään kuutiot pannulle. Mössöä hämmennetään puulastalla ja varotaan, ettei se pala pohjaan.
Ruoka alkaa olla valmista. Tässä vaiheessa pilkotaan kymmenkunta valkosipulin kynttä, jotka roiskaistaan leikkuulaudalta höyryävän pöperön sekaan.
Maun kruunaa kourallinen hienonnettua mustapippuria ja ropaus chiliä.
Nam. Helppo ja nopea ruoka on valmis. Sen voi syödä joko lusikalla tai haarukalla.