Heppatytöstä tuli kilparatsastaja

Se alkoi tavanomaisesti. Tyttö piti eläimistä, tilasi läjäpäin hevoslehtiä ja kävi hoitamassa lehmiä Fallkullassa Helsingissä. Tiesiköhän tyttö jo silloin, että tulevaisuudessa hänen huoneensa seinä olisi täynnä sinisiä palkintoruusukkeita ja mitaleja?

– Olisin halunnut aloittaa ratsastuksen jo varmaan viisivuotiaana. Isäni Robi Nyman vei minut kerran katsomaan tallille jotain hevosta, mutta äitini sanoi ”sitten kun täytät kymmenen, niin aloitetaan vaikka yhdessä ratsastus”, Arnella Nyman kertoo nyt 17-vuotiaana.

Vuonna 2004 Arnella oli maagiset kymmenen vuotta ja sanoi äidillensä Kirsti Nymanille ”nyt mennään”. Hän sai ratsastaa Skessa-nimisellä, hieman pullukalla, mutta kiltillä islanninhevosella. Päätös mennä juuri islanninhevostallille petasi Arnellalle tulevaisuuden askellajiratsastuksen parissa. Kirstin mukaan ratsastajat valitsevat hyvin nuorena, suuntautuvatko esteisiin, kouluratsastukseen, raveihin vai askellajipuolelle.

– Sitä ei voi yhtäkkiä tästä askellajiratsastuksesta siirtyä koulukisoihin, hän sanoo ja jatkaa:

– Ne on niin eri maailmat, kokonaan eri lajit, vähän niin kuin pituushyppy ja keihäänheitto.

Islanninhevosilla ja esimerkiksi suomenhevosilla on muutamia selkeitä eroja. Ensinäkin islanninhevoset ovat suomenhevosia pienempiä. Pienempi koko kompensoituu askellajeissa, joita islanninhevosilla on viisi. Suomenhevosella vastaava luku on kolme ja lajit ovat käynti, ravi ja laukka, kun islanninhevosella on niiden lisäksi vielä töltti ja passi.

– Suomessa tämä islanninhevosratsastus on vielä todella pieni laji. Ruotsissa islanninhevonen on kohta suosituin hevosrotu. Mutta on Suomessa edistytty tosi paljon, Arnella kertoo.

Islanninhevosratsastuskilpailuissa kisataan ovaalilla radalla ja näytetään tuomareille eri askellajeja eri tempoissa. Rakas harrastus vie paljon aikaa. Arnella kertoo ratsastavansa neljästä viiteen kertaa viikossa, ja koska hänen neljä hevostaan asuvat Nurmijärvellä, myös matkoihin uppoaa aikaa. Kokonaisuudessaan tallireissuun ratsastuksineen ja hevosen hoitamisineen kuluu neljästä viiteen tuntia joka kerta.

– Nyt on luksusta, kun tyttärellä on vain yksi hevonen ratsastettavana, Kirsti sanoo.

Yhteen aikaan Arnella kilpaili kahdella hevosella, jolloin tallillakin kului tuplasti enemmän aikaa. Nyt hän kilpailee vain 8-vuotiaalla Skardi-ruunalla. Ratsastuskisat ja valmennuskausi painottuvat keväälle ja kesälle.

– Syksyllä voi ottaa rennommin ja antaa hevosellekin vähän lomaa, joka on sille myös henkisesti ihan hyvä, Arnella kertoo.

Jouluun asti Arnella pitää yllä hevosen kuntoa ratsastamalla kevyesti. Tammi-helmikuussa alkaa intensiivinen valmennusperiodi ja maalis-huhtikuun tienoilla hevosen pitäisi olla jo kilpakunnossa. Arnella antaa suuren kiitoksen häntä valmentaville kilparatsastajaparille Saija ja Juha Kontiolle, joiden valmennus onkin tuottanut tulosta. Arnellalla on plakkarissa kymmenen SM-kultaa.Tänä vuonna hän voitti muun muassa nuorten Suomen mestaruuden nelikäynnissä sekä töltti T2:ssa. Hän voitti myös Etelä-Suomen ratsastajien aluemestaruuden.

LISÄÄ ARNELLA NYMANIN KUULUMISIA TORSTAIN SIPPARISSA!