Vaalikoneemme on nyt avattu!

Minne mennä

Aku Louhimiehen suku lähtöisin Kupsenkylästä

Historia herää eloon parin tunnin kävelykierroksella Pornaisissa.

Seppä Sillforsin 1800-luvun alkupuolella rakennettu aitta sijaitsee jyhkeällä paikalla kallion alarinteellä. Kupsenkyläläiset Pekka Tuomala (vas.), Marja-Liisa Juhola, Hilkka Wennerkoski, Pekka Juhola ja Matti Leivoja esittelevät mielenkiintoisia kohteita Kupsenkylän kyläkävelyllä elokuussa.

Maija Kajander

Backmanin kaupan tiesivät kaikki Pornaisissa. Ohjaaja Aku Louhimiehen nimi on puolestaan tuttu koko Suomen kansalle. Nämä sukunimet liittyvätkin toisiinsa, sillä Kupsenkylän Backmanien jälkeläisiä tunnetaan Louhimies-sukunimestä.

Liekö Kupsenkylän Backmanien sukunimeksi valittu Louhimies johtunut talon paikan Louhikko-nimestä, siihen saadaan vastaus loppukesällä. Louhikko sijaitsi aivan Pornaistentien varrella. Taloa ei enää ole, mutta kivijalan voi nähdä elokuussa, kun kotiseutuyhdistys järjestää perinteisen kyläkävelyn tänä vuonna Kupsenkylässä.

Miksi kyläkävely järjestetään Kupsenkylässä, eihän siellä ole kartanoakaan? Ei, mutta mielenkiintoisia taloja ja henkilöitä kyllä riittää. Taitaa olla, että Aku Louhimies ei itse ehdi Tuntematon sotilas -elokuvan viimeistelytyökiireiltään paikalle, mutta hänen enonsa Pertti Louhimies on lupautunut kertomaan lahjakkaasta suvusta. Kupsenkylä on hänelle itselleenkin tuttu, sillä hän vietti täällä paljon kesiään.

Hänen sisarensa on tullut tutuksi televisiokuvaajana ja kirjailijana tyttönimellään Lemmikki Louhimies.

Louhikko sijaitsee kyläkävelyn alkupäässä. Kierros alkaa entiseltä huoltoasemalta, jonka pihalla on autoille paikoitustilaa. Siellä kerrotaan kylän tärkeimmistä kohteista.

Kuka muistaa, että siellä sijaitsi Fazerin pianotehdas ja että kylällä oli oma meijeri ja mylly? Myllyllä on kuvattu suomalaisen elokuvan kultakauteen kuuluva, tukinuitosta kertova Me tulemme taas. Mattilan talo näkyy myös alkukuvissa, ja osa on filmattu naapurikylässä Lahassa. Meijerintie on Lahan ja Kupsenkylän rajana.

Kupsenkylä sijaitsee kauniissa maisemissa Mustijoen varrella. Vehreistä viljavainioista pystyy silmä nauttimaan, koska rannoille on rakentaminen kielletty. Joki oli ennen tärkeä kulkuväylä, kun tiet olivat huonoja.

Mustijoki oli ennen osa Tolkkisten uittoväylää. Tukinuitto loppui vuonna 1954.

Viime vuosisadan maalaiselämäää kuvaa hyvin se, että tälläkin pienellä kylällä oli kolme kauppaa. Backmanin kaupan lisäksi oli Päivänkarin kauppa ja Osuuskauppa Ali-Poterilla.

Kävely etenee Backmanin kaupalta seppä Sillforsin paikalle. Sepänkään asuintaloa eikä pajaa ole enää jäljellä, mutta tien toisella puolella oleva aitta muistuttaa menneistä ajoista. Seppä oli ennen yksi kylän merkkihenkilöistä. Paja sijaitsi juuri samalla paikalla, jonne voi parkkeerata autoja.

Sillfors oli lahjakas konemies, joka oli perehtynyt aikansa tekniikkaan

Alfred Sillfors ja vaimonsa Aurora Johanintytär olivat syntyneet 1800-luvun puolivälissä, jolta ajalta jäljellä oleva aittakin lienee.

Kyläkävelyä puuhanneet Matti Leivoja, Pekka Tuomala, Marja-Liisa ja Pekka Juhola sekä Hilkka Wennerkoski (o.s. Juhola) muistavat kaikki Sillforsiin liittyviä juttuja. Kaikki eivät muista itse seppää.

– Itse Sillfors tuli aamuisin meille ja sanoi: Täytyy tulla kammararööriä kattomaan. Myös Harald Bengelsdorff piipahti silloin tällöin, Hilkka Wennerkoski muistelee.

Sillfors oli lahjakas konemies, joka oli perehtynyt aikansa tekniikkaan. ”Hyvää päivää Herra moottori”, häntä tervehdittiin, kun hän oli Juho Peisan maatilalla töissä.

Kupsenkylässä oli isoja maatiloja, mutta myös käsityöläisiä, jotka olivat sijoittuneet Pornaistentien pohjoispuolelle rinteeseen. Sepän lisäksi oli suutari ja räätäli sekä ompelija. Oli myös puhelinkeskus, jota hoitaneet Vilvalan flikat kutoivat myös mattoja ja täkkejä.

Kylän ajankohtaisista asioista päästiin kärryille, kun Vilvalasta piipahti vieraita taloon, vaikkapa Tuomalaan.

Aivan tien reunassa on edelleen jäljet hamppulammesta, jossa liotettiin pellavia. Lähellä olevan Hilkka Wennerkosken talon nimi onkin Hamppumäki. Hampusta tehtiin muun muassa maton loimia ja köysiä.

Merkittäviin henkilöihin kuului myös Peisan Aaretti, kylän ”eläinlääkäri”, joka järjesti järven jäällä hevoskilpailuja ja kertoi uskomattomia tarinoita.

Entäpä sitten posetiivari, joka talvisin työnsi soitintaan kelkalla ja kesällä lastenvaunuilla.

Jos Vilvalan tietotoimistosta ei saatu riittävästi tietoa, sitä jakoi kylän oma ”Pietarin sanomatkin”. Se ilmestyi joka aamu, kun Salosen Ida lähti liikkeelle Pietarinmäeltä.

Kyläkävelyn viimeinen kohde onkin juuri Pietarinmäki, Pietarin kaupungiksikin sanottu. Siellä oli rakennuksia pienehköine tontteineen. Käsityöläisten joukossa oli monia persoonallisuuksia, joista kylällä vielä riittää juttua.

Kupsenkyläläisistä puhuttaessa ei tietenkään voida unohtaa Harald Bengelsdorffia, joka kyläläisten omaa kamreeria ja johtajaa, tärkeää puuhamiestä maatalousväen elinehtojen parantamiseksi.

Hän oli tullut etsimään seudulta majoitusta kuultuaan, että täällä on hyvät metsästysmaat, mutta muutti myöhemmin perheineen kylään asumaankin. Kävelyn aikana nähdään Harald ja Emmy Bengelsdorffin talo.

Metsästysmaat liittyivät myös vielä tunnetumpaan henkilöön, Belgelsdorffin koulutoveriin Eugen Schaumaniin, joka pääsi historian lehdille Bobrikovin ampujana. Schauman kävi Kupsenkylässä metsästämässä Lucas-koiransa kanssa.

Mutta miksi Lucas on haudattu Kupsenkylän Nummelle, siihenkin saadaan vastaus.

Kupsenkylän kyläkävely sunnuntaina 20. elokuuta klo 13 entisen Union-huoltoaseman pihalta, osoitteesta Pornaistentie 426. Kotiseutuyhdistys Pornainen-seuran järjestämä kävely kestää parisen tuntia, jonka jälkeen on ilmainen mehutarjoilu Pietarinmäellä. Vapaa pääsy, pullakahveista pieni maksu.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Minne mennä

Vaalikoneemme on nyt avattu!

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat