Paikalliset

Minna Heikkinen muistaa 60-luvun Nikkilän turvallisena ja kodikkaana – nyt hän ripusti taidenäyttelyn lapsuuskotiinsa

Minna Heikkinen asui lapsuudessaan Sipoon Opistotalossa. Nyt hänellä on siellä taidenäyttely esillä lokakuun ajan.

Crista Lassfolk-Feodoroff

Opettaja-isän työ toi Minna Heikkinen Nikkilään 4-vuotiaana. Perhe asettui työsuhdeasuntoon nykyiseen Opistotaloon. Kodissa oli muutama huone ja keittiö, mutta iso puutarha antoi lisätilaa.

– Isäni metsästi ja kalasti, joten meillä oli saksanseisoja nimeltä Saki. Muistan hyvin, kuinka se oli aina puutarhassa narun päässä, Heikkinen kertoo.

Opistotalon yläkerrassa asui toinen perhe, mutta heitä Heikkinen ei muista, koska hänen tullessa kouluikään isän työsuhdeasunto vaihtui "opettajien rivitaloon".

– Se oli kiva yhteisö ja me opettajien lapset leikimme paljon yhdessä.

Nyt jo puretusta koulukeskuksen rivitalosta perhe muutti kerrostaloon Isolle Kylätielle. Siellä Heikkinen muistelee asuneen paljon muitakin suomenkielisiä lapsiperheitä.

– Kaikkien muiden vanhemmat tuntuivat olevan sairaalalla töissä. Me lapset leikimme pihalla iltamyöhään ja saimme viettää turvallisen lapsuuden, jota muistelen lämmöllä.

Sen hän muistaa myös hyvin, että vielä 1960-luvulla Sipoo oli vahvasti ruotsinkielinen. Kun meni kauppaan, siellä puhuttiin automaattisesti ruotsia eikä suomea aina edes osattu.

– Siitä jäi tarve opetella ruotsi hyvin. Lapsena en sitä vielä oppinut, mutta olen sittemmin asunut Ruotsissa ja puhun kieltä nyt täysin, Heikkinen kertoo.

Ensimmäisen työpaikkansa hän sai Nikkilän päiväkodista 16-vuotiaana. Taiteellista tyttöä pyydettiin usein piirtämään jotain; syntymäpäiväkortteja ja koristeluja, jopa yksi seinämaalaus.

– Aloitin piirtämisen jo lapsena ja löysin mielikuvitusmaailman. En kuitenkaan pyrkinyt taidealalle, koska minulla oli valtava nälkä nähdä maailmaa, Heikkinen sanoo.

Ja sen nälän hän totisesti tyydytti työskennellessään lentoemäntänä yli kaksi vuosikymmentä. Matkoillaan Heikkinen on esimerkiksi uinut delfiineitten kanssa Venezuelassa, nähnyt kamelin selässä Kairon pyramidit ja uinut rauskujen kanssa koralliriutalla Grand Gaymanilla.

Seikkailuja on riittänyt kaikilla mantereilla yksin ja yhdessä ystävien kanssa. Rinnalla on kulkenut taide, keinona vaalia sisäistä lasta ja kauneutta maailmassa.

– Haluan keskittyä hyvään. Taiteeni toivon saavan ihmiset hymyilemään ja rakastamaan – ja hinkumaan elämäänsä vähän seikkailua!

Lue myös: Humalaisen kuskin yliajamaksi jäänyt sipoolainen Minna: Lentoemäntien huolenpito teki vaikutuksen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Humalaisen kuskin yliajamaksi jäänyt sipoolainen Minna: Lentoemäntien huolenpito teki vaikutuksen15.7.2019 06.00

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat