Mia TadicKirjoittaja on Balkanilla asuva Keski-Uusimaan kolumnisti.

Pääkirjoitus: Sipoon ryöstö vaikuttaa yhä

Sipoonrannan piti olla nopea vastaus Helsingin itälaajentumiselle. Alueen kohtalo kytkeytyy myös siihen, halutaanko asua metropolissa keskellä palveluja vai lähempänä luontoa ja väljemmin.

Molempi parempi, ajateltiin Helsingissä.

Asuin vuosia Helsingin Viikissä. Pientalojen ja kerrostalojen tiivis alue peltojen ja metsän kupeessa lienee juuri sitä, mitä kaupunginjohtaja Jussi Pajunen visioi Östersundomiin haastatellessani häntä vuonna 2008.

Liitosalueen kehitys on tyssännyt suojelutekijöihin. On merkillistä, että Natura-alueiden rajoituksia ei otettu vakavasti, vaikka ne olivat hyvässä tiedossa.

Sipoosta katsoen tilanne näytti pienen kunnan räpistelyltä pääkaupungin suurta ja mahtavaa kouraa vastaan. Helsingillä oli tukenaan aika paljon suurempi paikallislehti, ja myös valtakunnan media myötäili metropolin visioita.

Susirajan länsipuolella Helsinki näyttäytyi pienen ihmisen puolustajana.

Vaikutelma oli, että Sipoo on nihkeä kasvattamaan väestöä, koska tänne ei haluta suomenkielisiä. Yleinen etu vaati elintilaa tavalliselle rahvaalle, olihan täällä mistä ottaa.

Miten lienee, olisiko asetelmalla jotain yhtymäkohtaa sadan vuoden takaisiin tapahtumiin? Vuonna 1918 helsinkiläiset köyhät tekivät aseellisia ryöstöretkiä Sipooseen, sillä täällä oli maatiloja ja ruokaa. Nälkä ruokki punakaarteja ja väkisin ottaminen nähtiin oikeutettuna.

Kenties sen peruja jäi sipoolaiseen sieluun epäluulo ja tarve suojautua.

Sipoon kunta vakuuttaa ottaneensa opikseen Östersundomin menetyksestä. Ovet ovat auki tulijoille, kunta kasvaa suhteessa eniten koko maassa ja hyvä niin.

Ei ole syytä jäädä potemaan kymmenen saati sadan vuoden takaisia ryöstöjä, mutta voi niitä pohtia.

Mia Tadic

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet