Keravan Ooppera

Tästä tulikin jännittävä seikkailu!

Merja Halmetoja valmistaa Verotskalle hattua.

Jaana Alatalo

Hevoshuijarin ensi-illan kolkutellessa ihan nurkan takana puvustaja Merja Halmetojan työnsarka alkaa olla loppusuoralla. Viimeisten silausten tuoksinassa Merja kertoo ajatuksiaan puvustusoperaatiosta:

"Viisivuotiaana se alkoi, syntyi muotopuoli patalappu. Jäin kerrasta koukkuun ja puikkoihin. Parasta olivat kansakoulun käsityötunnit. Kuljetin työt salaa kotiin. Nuhteitahan siitä tuli, kun kaikki työt valmistuivat liian nopeasti. Autoin myös luokkatovereitani, polkukone kun oli tullut tutuksi mummolassa.

Teininä kuukauden kohokohta oli, kun Suuri Käsityö -lehti tupsahti postilaatikkoon. Ihanan käsityöopettajani, Mirja Lindin, opastuksella toteutin uusimpia mallistoja.

Sanotaan, että tauti pahenee vanhetessaan. Niin kävi. Virkkasin ja kudoin aina ja kaikkialla - patologinen intohimo, kunnes oli myytävä nutturöykkiöt pois.

Tahti hiljeni, kun käteni täyttyivät Luojan suurista ihmeistä. Mutta eipä aikaakaan, kun avasin teatterin takaoven. Silloin tätä tyttöä vietiin, ja viedään yhä. Vuosien varrella on syntynyt lukuisia esiintymisasuja niin itselleni kuin muillekin.

Tänä syksynä debytoin puvustajana Hevoshuijari-näytelmässä. Päätin asian heti, kun teos oli valittu, toki johtokunnan siunauksella. Vuoden 2017 produktiomme, Jääkärin morsian, antoi hyvän pohjan, sillä aihe ja aikakausi pysyivät samana. Olin katsellut jo tuolloin lukuisia itsenäistymisen ajan valokuvia ja myös tutustunut lähiseutujen teattereiden ja pukuvuokraamoiden tarjontaan.

Hevoshuijarin puvustus on selkeä: hienostoväkeä, univormuja ja tavallista kansaa. Ensimmäinen tehtäväni oli seurata, mitä näyttelijät joutuisivat näyttämöllä tekemään. Toisin sanoen, oli otettava huomioon ohjaajan ja koreografin toiveet. Tämän jälkeen aloin pohtia värimaailmaa niin yleisesti kuin roolienkin osalta.

Ensimmäisen näytöksen kesäkuvan halusin puvustaa vaaleaksi, tuon ajan muotivärillä. Kartanon rouvalle valitsin väriksi heleän keltaisen, jotta hän erottuisi vieraistaan. Kohtauksen alussa yläluokka käyskentelee kartanon tanhuvilla autuaan tietämättömänä poliittisesta kuohunnasta ja siitä, kuinka heidän maailmansa tulee muuttumaan lopullisesti.

Toinen ja kolmas näytös tapahtuvat kapakassa, jossa rahvas sekä kaiken maailman maankiertäjät ja huijarit viihtyvät. Kapakkaleidit on puettu tyylitellysti lähes identtisiin asuihin, kun taas miesten vaatteet kuvastavat paremmin aikakautta. Kapakan omistajan ja hänen isänsä asut taas viestittävät värillään ja kansallispukumaisuudellaan karjalaisuudesta.

Neljännen näytöksen tapahtumat sijoittuvat talveen. Vallankumoukselliset ainekset nostavat päätään, kansa kulkee turuilla ja toreilla paksuissa ja synkissä talvikamppeissaan kohti helmikuun vallankumousta. Näyttelijät ovat siis kaivaneet kaappiensa kätköistä villavaatteita ja ulstereita. Naispääosat saivat kukin oman värinsä. Helena-neidolle valitsin väriksi sinisen, joka kuvastaa hänen suomalaisuuttaan. Laura-rouvalle valikoitui lämpöä ja rauhallisuutta huokuva vihreäsävy, kun taas pietarilainen, räiskyvä Verotska sai yllensä tumman viininpunaista.

Näytelmässä tarvittavien univormujen kohdalla on pitänyt käyttää luovaa mielikuvitusta, sillä alkuperäisen tyylisiä asuja on mahdoton saada. Jotain löytyi omasta takaa, mutta korvaamaton apu oli Artistiasun pukuvuokraamo. Etsimme erilaisia virkapukuja, ja jälleen kerran hyödynsimme Mannerheim-elokuvaan tehtyjä sotilasasuja. Tällä kertaa tarvitsimme Venäjän armeijan vaatteita.

Toinen aarreaitta minulle oli Koivukylän Kierrätyskeskus. Sieltä kannoin röykkiöittäin verhoja ja pöytäliinoja jatkojalostettaviksi, nimittäin naisten hameiksi. Nyt lavallamme siis hulmuavat vantaalaisten olohuoneiden verhot ja juhlapöytäliinat.

Ensimmäinen puvustusurakkani on ollut haastava ja mielenkiintoinen seikkailu. Tästä kaikesta en toki olisi selvinnyt aivan yksin päivätyöni vuoksi, vaan aivoituksiani ovat olleet toteuttamassa taitavat Saila Haikkola, Päivi Oksa, Riitta Harmia, Terhi Ruoko ja Raili Halmetoja. Nyt sitten enää jännitetään, miltä tämä kaikki näyttää suuren lavan parrasvaloissa." (MHS, HG)

Hevoshuijari-laulunäytelmän ensi-ilta Kerava-salissa la 12.10.2019 klo 17. Muut näytökset la 19.10. klo 17, su 20.10. klo 15, la 26.10. klo 17, su 27.10. klo 15, su 3.11. klo 15, la 9.11. klo 17, su 10.11. klo 15 ja la 16.11. klo 17.

Liput 35€
Myynti: p. 045 213 6181 tai
www.lippu.fi
Lisätietoja: www.keravanooppera.fi

Ohjaus ja sovitus: Timo Tirri
Koreografia: Sami Vartiainen
Musiikin johto: Iikka Kotaja
Puvustus: Merja Halmetoja
Lavastus: Mikko Rantanen

Rooleissa: Olli Tuovinen, Henrietta Grünn, Janne Näreranta, Merja Halmetoja, Minna Ropanen, Antti Tuomaala, Timo Salminen, Seppo Oksa, Pirkko Pesonen ja Timo Kanerva

Keravan Ooppera

Aikaisempia kirjoituksia

Keravan Ooppera

Uusimmat mielipiteet