Eläinlääkärinä joudun usein eläinten onnellisuutta ja hyvinvointia mittaavien kysymysten ja kommenttien äärelle.
Lemmikin hoitoa tai hoitamatta jättämistä mietitään usein sen kautta, viettääkö eläin onnellista elämää.
Kannattaako koiran syöpäleikkaus?
Viettääkö kissa onnellisia päiviä, jos sen jalka joudutaan amputoimaan?
Pitääkö hevoselle laittaa loimi sen mennessä ulos?
Eläimen onnellisuus riippuu eri tekijöistä, kuten lajiominaisuuksista ja eläimen yksilöllisestä kokemushistoriasta.
Onnellisuus on kuin mittaisi kuumeen.
Pellolla talvipakkasilla seisova ponilauma saattaa olla erittäin onnellinen.
Jos eläimet yhtäkkiä viedään talliin, ne eivät välttämättä ole siitä lainkaan onnellisia.
Suojaisaan talliin tottunut lyhytkarvainen hevonen sen sijaan kaipaa viimassa ollessaan talliin.
Ulkopuolisen tulkinta onnellisuudesta ei aina osu oikeaan. Molemmissa tapauksissa ihmisissä saattaa herätä huoli hevosien hyvinvoinnista ja niistä soitetaan valvovalle eläinlääkärille.
Ruotsalainen onnellisuustutkija, Tukholman kauppakorkeakoulun professori Micael Dahlen puhuu onnellisuudesta skaalana. Vaikka Dahlen puhuukin ihmisistä, voi ajatusta soveltaa eläimiinkin.
Onnellisuus on kuin mittaisi kuumeen.
Välillä elohopea jää alas, jolloin elämä ei ehkä ole ihanaa, mutta kykenee silti tuntemaan hieman onnea. Toisinaan mittariin paukahtaa täydet lukemat.
Väliin jää olotilojen kirjo, johon tutkimuksen mukaan myös perintötekijät ja luonne vaikuttavat.
Kolmijalkaista kissaa tai pellolla olevaa hevosta ei kannata suoralta kädeltä tuomita onnettomaksi. Onnimittari saattaa olla täysi 10.
Asiasta kannattaa uskaltautua kysymään eläimen omistajaltakin ennen kuin ryntää tuomitsemaan.
Valvova eläinlääkäri on tietenkin myös hyvä osoite kysyä, jos miettii eläinten hyvinvointiasioita.
Kysyminen ja kiinnostuminen ovat huolenpitoa, ja niistä yhteinen onni kasvaa.
Laura Laakso. Kirjoittaja on Paippisissa vastaanottoa pitävä eläinlääkäri ja epidemiologi.