Kolumni: En halua kuolla ilman oman kunnan uimahallia

Crista Lassfolk-Feodoroff

Jopa puoli vuosisataa uimahallia Sipooseen halunneet ikäihmiset ovat epätoivoisia. Vaikka paine omalle hallille alkaa olla kova, ei hallia ole luvassa seuraavalla valtuustokaudellakaan. Muutama seniori huokailee ääneen ehtivänsä kuolla pois ennen kuin Sipooseen saadaan uimahalli. Siihen on helppo vastata, ettei kenenkään tarvitse kuolla uimahallitta, kunhan muuttaa pois Sipoosta. Se on tosin aika paljon vaadittu siinä vaiheessa, kun askel painaa jo kauppareissulla sen verran, että kotona on otettava torkut toipuakseen.

Itse olen toivonut uimahallia Sipooseen vasta 24 vuotta. Ennen koronaa luimistelin lähes viikoittain Itä-Helsingin ruuhkaisten uimahallien jonoissa, joissa ei katsota lokkivia sipoolaisia suopeasti. Sipoo, joka briljeeraa kuntavertailuissa jopa kakkosena heti Kauniaisten jälkeen, lähettää kuntalaisensa naapurikuntien asukkailleen ylläpitämiin uimahalleihin silkkaa saituuttaan.

Olisihan oma uimahalli toki kallis, kuten hallit aina. Kallista on sekin, että Sipoolle arvioidaan koituvan vuosittain noin 20 miljoonan euron lisälasku kuntalaisten liikkumattomuudesta. Tällä menolla olen pian itse tuota laskua kerryttämässä. Inhoan urheilla eikä liikunta ole intohimoni. Uimista rakastan, mutta se on Sipoossa melkein yhtä vaikeaa kuin kuivan maan Moldovassa.

Pilvijärvellä saa naapurin varpaat lähes suuhunsa ja rantaviivaa on raivattu naurettavan vähän suhteessa parkkipaikkoihin. Ei ihme, jos sieltä saa vatsataudin tai pari kesässä. Pilvijärvelle löytää kuitenkin helposti, vaikka ei sinne mitään kylttiä ole, kuten ei muillekaan kunnan uimapaikoille. Merellistä uimarantaa ei tämän saaristokunnan mantereella ole lainkaan, vaikka Hitån rannalle sitä investoitiin jo vuosikymmen sitten. Trendiksi noussutta avantouintia voi meillä kokeilla tasan Taasjärvellä, kunhan liittyy ensin seuraan ja saa sieltä käyttöluvan. Savijärvellä innokas harrastaja halusi tarjota mahdollisuutta myös muille, mutta jo oli asukas heti osoittamassa fikkarilla avantouimaria kasvoihin ja tivaamassa kunnan asettaman ajokiellon noudattamista.

Kun talvella katselin aamukuudelta ahkeroivia kunnan latukoneita, tuli mieleeni, etteivät ole urheilulajit veljiä keskenään. Millainen olisikaan kaltaiseni tavisuimarin Sipoo, jos laji olisi tärkeä edes yhdelle aktiiviselle valtaapitävälle.

Kirjoittaja on Sipoon Sanomien toimittaja.

Uiminen on täällä vaikeaa kuin kuivan maan Moldovassa.

Kommentoi