Kolumni: Kuka olisi uskonut, miten paljon voi kaivata vaniljajäätelöä

Mia Tadic

Nyt käsi ylös, kenen suosikkijäätelö on lapsena ollut vaniljajäätelö? No, ei minunkaan. Vaniljajäätelö oli kyllä hyvää, mutta niin kovin tavallista.

Mummo kaivoi sitä lusikalla paketin päädystä suoraan kippoon, äiti teki synttäreiksi jäätelöjunan. Pannukakun päällä se meni mukavasti myös.

Mutta ah, kun pääsi ihanien makujäätelöiden ja magnumien koukkuun, ei perinteinen vanilja enää tuntunut miltään.

Nyt on kuulkaa toisin. Himoitsin vaniljajäätelöä koko kevään, heti siitä lähtien, kun ilmat lämpenivät Balkanin kukkuloilla. Asun nimittäin suurimman osan vuodesta Serbiassa, ja sieltä ei niin vain saakaan vaniljajäätelölitraa.

Muita hyviä jäätelöitä toki on. Muovirasiassa myytäviä Quattro-perhepaketteja löytyy kymmentä eri makuyhdistelmää - niin makeaa, että korvissa vinkuu. Toki sitäkin syö, ja onhan se käytännössä samaa merkkiä kuin sipoolainen Ingman.

Vaan eipä tahdo etelän pakastealtaista pelkkää vaniljakermajäätelöä löytyä sitten millään.

Olenkin kehittänyt itselleni jäätelönjanon, sellaisen pakotuksen, joka sammuu vain vaniljalla. Se on miltei yhtä fyysinen kaipuu kuin monia ulkosuomalaisia piinaava ruisleivän, sillin ja salmiakin himo.

Niinpä aloitan aina Suomen-kesäni vaniljajäätelöllä ja tuoreilla mansikoilla. Myös melkein mitkä tahansa muut marjat käyvät, mutta niitä on oltava, sillä niin kauas lapsuudestani en sentään ole päässyt, että ihan pelkkä valkoinen saisi silmiä kiilumaan.

Eihän kukaan ruisleipääkään syö siltään ilman levitteitä ja muita päällisiä.

Vaniljapaketti on suomalaisille kuin leipä. Sitä on miltei jokaisessa pakastimessa, ainakin lapsiperheissä, sillä se on myös kätevä vierasvara. Se on se meidän oma erikoisuus, jonka päälle muut eivät ymmärrä.

Suomalaiset ovat siitä omituisia, että me syömme jäätelöä kesät talvet, eniten koko Euroopassa. Toisin on etelänmailla - siellähän ei jäätelöä voi nautiskella, ennen kuin helleraja ylittyy.

Vaan jotain oppia etelästäkin voi ottaa, kuten vaikkapa raikas sitruunajuoma jäätelöllä eli sportska limunada. Ja näin se tehdään:

Purista sitruuna vesilasiin ja sekoita juomaan sopivasti sokeria. Pudota lasiin uimaan pieni vaniljajäätelöpallo. Kyllä virkistää!

Kirjoittaja on Sipoon Sanomien toimittaja.

Kommentoi