Eläinkunnassa liikkuminen on edellytys ravinnon saamiselle ja lisääntymiselle, eli elämän jatkumiselle. Ihminen on onnistunut muokkaamaan ympäristöstään sellaisen, jossa liikkumista tarvitaan enää lähes olematon määrä perustarpeidemme tyydyttämiselle.
Yhä harvenevan osan työ vaatii fyysistä ponnistelua. Tietotekniikka mahdollistaa maailman tarkkailun kotisohvalta käsin ja arjen kehitys on ajautunut siihen, että minimaalisella panoksella saamme maksimaalisen hyödyn, liittyi asia sitten ravintoon, kotiaskareisiin tai vain viihteeseen. Toisin sanoen, meidän ei tarvitse kuluttaa energiaa saavuttaaksemme mukavuutta. Liikumme vähemmän kuin koskaan ihmiskunnan historiassa.
Maksamme välttääksemme kehomme käyttämistä, mutta tästä aiheutuu meille myös lisävero. Liikkumattomuus on yhteydessä lukuisiin tauteihin, aina sepelvaltimotaudista diabetekseen ja tuki- liikuntaelimistön ongelmista masennukseen. Yhteiskuntaa ajatellen tällä yhtälöllä on valtava hintalappu.
Huolestuttavaa on ollut seurata korona-ajan jättämää jälkeä ihmisten liikkumiselle. Rajoitusten myötä aktiivisuus on laskenut esimerkiksi harrastusten vähenemisen myötä. Pelkona on, että tässä kytee terveydellinen aikapommi.
Mutta, jo lyhyelläkin aikavälillä liikunnan hyödyt ovat merkittävät; vireystila, kunto, elämän- ja unenlaatu paranee. Pitkässä juoksussa liikunta vähentää kuolleisuutta ja parantaa lukuisten sairauksien tasapainoa, kuten astman, keuhkoahtaumataudin ja diabeteksen. Liikunta vähentää riskiä sairastua syöpään. Näen huonokuntoistenkin potilaiden kohdalla upeita tuloksia, kun liikunta on otettu mukaan päivittäiseen elämään.
Lähes jokainen voi lähteä liikkeelle ja kannustaa toista liikkumaan. Haastan meidät perustamaan ystävien, työkavereiden tai naapureiden kanssa kävelytiimejä, uintikerhoja, metsäpolkujengejä tai vaikka kotijumppahetkiä etäyhteydellä. Porukalla tai yksin. Suosi hyötyliikuntaa. Yritä saada tämä päivittäiseksi osaksi arkea. Jo puoli tuntia päivässä on iso askel terveyteen. Maratonille ei tarvitse lähteä. Riittää, että hengästyt.
Maratonille ei tarvitse lähteä. Riittää, että hengästyt.
Annetaan lasten ja nuorten liikkua. Se on heidän oikeus, jonka rajoittaminen tulisi olla vihoviimeinen kortti rajoitustoimia tulkitessa. Meillä ei ole varaa jättää lapsia ja nuoria paikoilleen.
Kirjoittaja on sipoolainen lääketieteen tohtori ja keuhkosairauksien erikoislääkäri