Ei ole yhtään joulufiilistä!” ”Ei tunnu yhtään joululta!”
Tyypillisiä lauseita, joita kuulee omasta ja tuttujen suusta tähän aikaan vuodesta.
Vaikka en olekaan fanaattinen jouluihminen, olen mielestäni joulufani. Se on yhä vuoden paras juhla. Vuosittain yritän tavoitella jotain samanlaista jännittyneen odottavaa tunnetilaa kuin lapsena tunsin jouluisin.
Yritän saada sisintäni läikähtämään rutiineilla; leivon taatelikakkua, koristelen kuusen tutuilla koristeilla, lämmitän glögiä ja laulan kauneimpia joululauluja. Ja kyllä, ehkä pienen hetken muistan, miltä lapsena tuntui herätä aattoaamuna vastapaistettujen joulutorttujen tuoksuun kuusen kynttilöiden luodessa valoa hämärään olohuoneeseen. Tunne on kuitenkin ohikiitävä ja nopeasti olo normalisoituu. Pääasiassa tunnemaailmaani kuvaa joulun alla sana arkinen.
Sen sijaan, että oikeanlaista fiilistä metsästää kulkusten ja tiukujen kera, olisiko helpompi hyväksyä, että aikuisena joulutunnelma ei ole samanlainen suuri tunneryöppy kuin lapsena oli. Ehkä on lasten etuoikeus saada kokea huumaava joulufiilis, joka jättää niin vahvan tunnemuiston, että sitä yrittää kaikin keinoin luoda itselleen myös vanhempana.
Sanotaan, että aikansa kutakin. Ehkä sama pätee siihen katoavaan tunteeseen, joka saa joulun tuntumaan joululta.