Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Sodan ja rauhan kasvot

Olemme viikko sitten heränneet todellisuuteen, jota emme osanneet aavistaa. Eurooppalainen vakaus ja rauha on saanut syvän iskun. Venäläisten hyökkäys Ukrainaan täyttää humanitaarisen katastrofin tunnusmerkit. Sadat tuhannet ukrainalaiset ovat paenneet maastaan, ja joukossa on erityisesti äitejä, lapsia ja ikäihmisiä. Miehet ovat jääneet puolustamaan maansa itsenäisyyttä ylivoimaista hyökkääjää vastaan, joka pidäkkeettä käyttää aseellista voimaa niin sotilaisiin kuin siviileihinkin.

Olemme eläneet rauhan aikaa niin pitkään, että keskuudessamme on sukupolvia, joille sota on ollut tuntematon uhka. Lapsemme ja nuoremme kohtaavat nyt sodan hirveydet älypuhelimiensa kautta. Vanhempi sukupolvi käy mielessään läpi edellisen sodan pelot ja traumat.

Presidenttimme puhui kaunistelematta: ”nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät.” Ilmaisu on yhtä aikaa kauhea, mutta samalla tosiasioihin syvästi liittyvä.

Henkinen suojauksemme on saanut syviä iskuja. Ahdistavien uutisten keskellä tarvitsemme nyt toivoa ja uskoa tulevaisuuteen. Sodallakin on rajansa, ja jollakin aikavälillä se tulee päätökseen.

Nyt on tärkeä keskittyä heihin, joita konflikti syvimmin koskettaa, lapsiimme, ikäihmisiimme ja sodasta kärsiviin.

Venäjän uhka ei kohdistu meihin. Mutta se koskettaa ukrainalaisia, jotka ovat syyttömästi joutuneet sodan uhreiksi. Suomalaiset ovat osoittaneet suurta auttamistahtoa lahjoittaessaan rahaa eri avustuskeräyksiin ja tehden tavaralahjoituksia.

Auttaminen on tapa käsitellä kohtaamaamme pahaa.

Sodan kylmien kasvojen rinnalle kasvavat nyt rauhan kasvot, jotka tuovat inhimillisyyttä ja lähimmäisen rakkautta apua tarvitsevien keskuuteen.

Auttaminen on tapa käsitellä kohtaamaamme pahaa ja lievittää toistemme hätää. Voimme myös rukoilla sodan uhrien ja sodan päättymisen puolesta.

Silloin kun tuntuu, että mahdollisuutemme käsitellä maailman mielettömyyttä loppuvat, Jumalan mahdollisuudet vasta alkavat. Hänen rakkaudelliset kasvonsa kätkeytyvät meidän auttamistahtoomme ukrainalaisten ja kaikkien kärsivien hyväksi.

Kirjoittaja on Sipoon suomalaisen seurakunnan kirkkoherra ja lääninrovasti