Pääsiäisviikolla on monta nimeä. Kirkossamme sitä kutsutaan hiljaiseksi viikoksi, ja se alkaa palmusunnuntaista päättyen pääsiäiseen.
Palmusunnuntaina Jeesus saapuu Jerusalemiin, jossa kansa ottaa hänet vastaan kuninkaana. Viikon aikana Jeesus vangitaan, tuomitaan ja pitkäperjantaina ristiinnaulitaan. Viikko ei siis hänen kohdallaan ollut hiljainen, mutta hänen seuraajansa kaikkialla eläytyvät hiljentyen Jeesuksen elämän viime vaiheisiin.
Viikko tunnetaan myös nimillä kärsimys- ja piinaviikko. Jeesuksen elämän päätös on julma kuva epäoikeudenmukaisuudesta. Lähimmäisenrakkautta edistävä tuomitaan. Köyhien ja sorrettujen puolesta taistellut tapetaan.
Silti pääsiäinen ei ole vain inhimillisen kärsimyksen kuvaus vailla mieltä. Uskomme mukaan Jeesus kuoli puolestamme, ja sovitti näin pahat tekomme Jumalan kanssa.
Tehtävämme on edistää hyvää, auttaa kärsiviä ja tuoda toivoa.
Kärsimys levittäytyy nyt eteemme Ukrainan sodan mielettömyyksissä. Mieliimme painuvat monet ennestään tuntemattomat paikannimet kuten Butša, Mariupol ja Kramatorsk ihmisoikeusrikosten takia. Nämä tuskin jäävät viimeisiksi.
Hätää on lähempänäkin. Olemme vasta selviytymässä koronakriisistä, joka on jättänyt jälkensä lapsiin, nuoriin ja ikäihmisiin. Hoivahenkilökunta ja sairaanhoitajat ovat oman jaksamisensa ja toimeentulon äärirajoilla.
Miten kaikkeen tähän hätään vastataan?
Pääsiäinen on yhtä aikaa ristin ja ylösnousemuksen juhla. Kaikki ei päättynyt kuolemaan, vaan Jumala herätti Jeesuksen kuolleista.
Pääsiäisaamu kertoo kuoleman vallan murtumisesta, sekä uskon, toivon ja rakkauden syttymisestä.
Valo voittaa pimeyden, niin pääsiäisenä kuin maailman hädässä. Kerran kauheudet päättyvät, ja toivo syttyy.
Meidän tehtävämme on edistää hyvää, auttaa kärsiviä ja tuoda toivoa toisillemme. Kaikessa saamme luottaa, että meitä ja maailmaamme varjelee viime kädessä meitä rakastava Jumala, joka kulkee kanssamme joka hetki.
Kirjoittaja on Sipoon suomalaisen seurakunnan kirkkoherra ja lääninrovasti