Mitä sä ajattelet?”, sain kysyä kohtaamiltamme Sipoon 9.luokkalaisilta osana Lilla Villanin toteuttamaa forumteatterihanketta. Ja koskettavaa kyllä, he kertoivat, minulle tuntemattomalle.
Forumesityksemme Vääränlaisia unelmia? perustui nuorten kokemaan väärinkohteluun ja paineisiin. Forumteatteri on brasilialaisen Augusto Boalin kehittämä soveltavan teatterin menetelmä, jota kutsutaan myös sorrettujen teatteriksi.
Forumteatterin yksi tärkeä osa on taustatyö, jossa työryhmä etsii aihetta esitykselle tulevaan yleisöön tutustumalla.
Kiersimme kollegani Ellu Öhmanin kanssa nuorten keskuudessa, keskustelimme koulun henkilökunnan kanssa ja tutustuimme tuoreimpaan kouluterveyskyselyyn löytääksemme nuorille tärkeän aiheen.
Näistä kohtaamisista mieleeni jäi nuorten avoimuus ja välittyi halu kertoa aikuisille, mitä he ajattelevat ja ovat kokeneet.
Syntyi tarina, jonka keskiössä on suuntaansa etsivä nuorimies, Sebastian, joka ei saa rohkaisevaa tukea ympärillä olevilta ihmisiltä, ja joilla on kaikilla omat ajatuksensa miten Sebastianin tulisi elää ja millaisia valintoja tehdä. Vallitseva mieskuva on kapea. Painostuksen alla Sebastian toimii myös omia arvojaan vastaan.
Dialogisessa työskentelyssä oppilaat saavat kertoa ajatuksiaan muun muassa päähenkilön unelmista ja millaisia valinnanpaikkoja hänellä oman elämänsä suhteen on. Keskustelun jälkeen kuka tahansa saa keskeyttää esityksen ja yhdessä pohditaan, mitä päähenkilö voisi nyt tehdä.
Oppilas voi mennä näyttämölle kokeilemaan päähenkilön rooliin, miten siinä tilanteessa voisi toimia toisin.
Näin oppilaat tutkivat turvallisesti todellisuutta ja erilaisia toimintatapoja fiktion kautta sekä valintojen vaikutusta päähenkilön elämään. Samalla voi eläytyä eri ihmisten asemaan ja mahdollisuus empatiaan kasvaa.
Forumteatteri on kokonaisvaltaista. Se aktivoi niin ihmisen ajattelua moniäänisin keskusteluin, tunteita samaistuttavan näytelmän ja roolihenkilöiden myötä sekä ihmisen sosiaalista ulottuvuutta koko luokan osallistuessa työskentelyyn.
Soveltava teatteri edustaa minulle teatterintekijänä suurta välittämistä yhteisöstä, jonka kanssa teatteria tehdään. Ja teatteria tehtiin nyt yhdessä, niin työryhmässä kuin nuortenkin kanssa.
Nuorten palautteesta päätellen projekti oli merkittävä heille. Suurin osa piti forumteatteria hyvänä keinona herättää keskustelua ja pohtia sortoa. “Se oli mieltä avaavaa ja mukavan avointa”, vastasi eräs. Moni toivoi vastaavia teatterihankkeita jatkossakin muun muassa kiusaamiseen ja rasismiin liittyen.
Myös työryhmä unelmoi hankkeen jatkosta. Olisi mahtava päästä vuosittain tekemään soveltavaa teatteria yhdessä nuorten kanssa. Rahoituksen saaminen on kuitenkin ollut haastavaa, sillä säätiöt eivät tue hanketta, jos kunta ei osallistu kustannuksiin.
Taide ja kulttuuri nähdään usein virkistävänä viihteenä, josta voidaan säästää, mutta se voi myös muuttaa maailmaa ja ihmisten ajattelua.
Yhteisöteatteri voi lisätä ymmärrystä, empatiaa ja välittämistä muista ihmisistä. Ja saada parhaimmillaan nuoren tuntemaan, että hänen ajatuksillaan on merkitystä, hänestä välitetään ja hän pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä.
Kirjoittaja on teatteri-ilmaisun ohjaaja ja nuoriso-ohjaaja