Kolumni Onnea ja toivoa tulevaisuuteen

Kevät on valmistumisen aikaa. Pian on ylioppilaiden ja ammattiin valmistuvien aika saada todistukset ja onnittelut suoritetuista tutkinnoista. Peruskoulunsa päättävät saavat päättötodistuksensa ja jatkavat oppivelvollisuutta toisen asteen koulutuksen tarjoamille mahdollisuuksille.

Viskarit saavat luvan siirtyä eskariin ja kuudesluokkalaiset siirtyvät yläkouluun.

Parhaillaan perheissä valmistellaan juhlia nuorille. Valmistuminen on aina uuteen vaiheeseen siirtymistä. Siihen voi liittyä monenlaisia tunteita.

Jollekin valmistuminen tuo helpotuksen tunteen, kun suoritettu tutkinto ja koulu on saatu valmiiksi.

Ehkä se jollekin on ollut kivikkoinenkin tie, josta ei ole valmistumisen hetkellä päällimmäisenä mukavat muistot. Valmistuminen voi olla jännittävää. Edessä on kenties uutta ja tuntematonta vaihetta.

Joku ylioppilas tietää jo pääsevänsä kouluun. Joku menee suorittamaan varusmiespalveluksen. Jollakin on vielä kirjaston hiljaisuudessa luettavana pääsykoekirjojen nippu ja jännitys koulupaikan saamisesta odottaa heinäkuulla.

Toivottavasti kaikilla valmistuvilla ja tietyn koulutuspolun kääntöpisteessä olevilla on mahdollisuus muistella mukavia menneestä. Ehkä luokalta on jäänyt joku elinikäinen ystävä. Ehkä muistoissa on mukavat hetket työsalista tai ryhmätyötiloista. Ehkä muistoissa on leppoisat juttelut siivoojan, kouluisännän tai keittäjän kanssa.

Onnittelut myös sinulle, jonka todistus ei ole odotusten mukainen ja myös sinulle, joka tässä hetkessä jäit hylätyn ylioppilaskokeen tai tekemättömän näytön vuoksi ilman todistusta. Toivon, että ympärillä on ihmisiä, jotka auttavat sinua jatkamaan eteenpäin ja tekemään omassa tahdissa tutkinnon valmiiksi.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on perinteisesti ollut armollinen. Meillä on mahdollisuus uusia kokeita ja täydentää tutkintoja.

Meillä on erilaisia reittejä opiskella aikuisena ja hankkia valmiuksia jatkokoulutukseen tai työelämään siirtymisessä. Valmistuminen on aina myös itsetutkistelun paikka.

On hyvä pysähtyä miettimään mitä tein hyvin menneissä opinnoissa ja mitä voin kehittää itsessäni työntekijänä ja opiskelijana jatkossa.

Viimeiset vuodet ovat monella tapaa olleet erilaisia opiskelun ja työskentelyn vuosia meille kaikille. Maailman laajuinen pandemia on muuttanut käsityksiämme oppimisen ajoista ja paikoista. Opettajat, varhaiskasvattajat, rehtorit ja koko kasvatuksen sekä koulutuksen asiantuntijajoukko ovat olleet ratkaistavien haasteiden edessä viimeisten vuosien aikana.

Kodeissa on taivuttu monenlaisiin viritelmiin lasten koulunkäynnin ja vanhempien työskentelyn yhteensovittamisessa.

Viimeisten kuukausien aikana olemme seuranneet Euroopan turvallisuustilanteen muuttumista. Ympärillä olevista isoista muutoksista huolimatta toivon, että kodeissa ja ystäväpiireissä uskalletaan katsoa toivorikkaasti tulevaisuuteen.

Nyt on aika pysähtyä ja juhlia saavutettuja todistuksia.

Uteliaisuus uuden äärellä ja halu sivistyä olkoon voimavaramme myös tulevaisuudessa.

Kirjoittaja on sipoolainen ohjauksen yliopettaja, joka työskentelee Haaga-Helian ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut