Teollistumisesta johtuen Suomen maaseutu on kärsinyt maa- ja metsätalouden supistumisesta. Tonttimaan myynnistä on tullut monelle maanomistajalle ainoa keino selviytyä. Kaavoituksessa rakennusoikeuksien lisäämisestä on tullut sekä ajuri että jarru. Tyytymättömyys rakennusoikeuksien määrään on tavallinen syy vuosiin venyviin valituksiin.
Sipoon kohdalla pääkaupungin läheisyys on kuitenkin luonut runsaasti elinkeinomahdollisuuksia maa- ja metsätalouden rinnalle. Tonttimyyntiin on liitetty kuva sahata oksaa, jolla istuu.
Maaseudun elinkeinoelämän edistäminen tarjoutuu kaavoituksen uudeksi johtotähdeksi. Uusien asukkaiden määrä olisi maltillisempi. Väestökasvun noin yksi prosentti riittäisi vastaamaan maalla yleiseen toivomukseen suoda lapsille mahdollisuus rakentaa vanhempiensa maille.
Yrityksien huolehtiminen omasta infrasta olisi helpotus kunnalle. Kaikki yritykset ovat syntyessään vain idean jyvänen, jota on hoidettava pienessä mittakaavassa, omassa kohdissa ja perheen voimin, ehkä autotalissa. Moni yksinyrittäjä toimiikin näin, jopa vuosikymmeniä.
Jos yritys kasvaa talon talousrakennukset saattavat olla sopivat. Ja tässä tarjoutuukin erinomaisia mahdollisuuksia tukea maaseudun elinkeinoelämää väljentämällä kaavamääräykset sallimaan kaikki elinkeinot, joiden ympäristövaikutukset rajoittuvat omaan pihapiiriin. Tämä kehitysvaihe on tärkeä, koska sen aika voi olla pitkä ennen kuin, jos koskaan, tulee tarve ja varaa muuttaa varsinaiselle teollisuusalueelle.
Eikö olisi harkinnan arvoista maaseudun osayleiskaavoituksessa ottaa johtotähdeksi elinkeinojen edistäminen ja samalla luopua rakennusoikeuksien ensisijaisuudesta? Emmekö voisi luoda maaseutua, joka kasvattaa kunnan verotuloja ja pienentää sen kasvukustannuksia samalla kun Sipoosta tehdään pienyrittäjien keidas?