Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Toimittajalta | Satu onnellisesta kylästä nimeltä Talma

Olipa kerran kyläalue nimeltä Talma. Se sijaitsi kätevästi Keravan ja Nikkilän välissä. Poliitikot eivät siitä välittäneet, joten Talma sai elää rauhassa maalaisidyllissä.

Talmassa oli golfkenttä, joka houkutteli swingaajia ympäristökunnistakin. Vielä tunnetumpi oli Talman laskettelukeskus. Talman halki kulki junarata, mutta siellä meni vain öljyjuna silloin tällöin. Kouluja oli kaksi. Kumpikin luonnonläheisellä paikalla. Samoin päiväkoti.

Sitten idyllisen maalaismaiseman ylle alkoi kasaantua synkkiä pilviä. Ruotsinkielisessä alakoulussa havaittiin sisäilmaongelmia, mutta poliitikot eivät niistä välittäneet, joten koulusta lähtivät takaisin kotikaupunkiinsa keravalaiset. Kun korjaukset aloitettiin, ne eivät enää auttaneet, vaan oppilaskadon vuoksi koulu oli lakkautettava.

Suomenkielinen päiväkotikin kärsi sisäilmaongelmista. Päiväkotilapset evakuoitiin Nikkilään, tuotiin takaisin, vietiin taas pois, tuotiin takaisin. Mutta lopulta kaikki umpioituihin homeisiin käytetyt isot euromäärät oli pakko jyrätä maan tasalle.

Vielä pahempi ongelma oli suomenkielinen koulu. Se oli murheenkryyni vuosien vuosien ajan. Sielläkin todettiin sisäilmaongelmia. Joka toinen vuosi taloa tutkittiin, joka toinen vuosi korjattiin.

Samoihin aikoihin poliitikot olivat todenneet, että kas, on olemassa Talma-niminen paikka, jonka läpi kulkee junarata. Voisikohan sen valjastaa vielä henkilöliikenteelle Nikkilään asti? Alkoi Talman vimmattu kaavoitus. Siinä lupailtiin kerros- ja omakotitaloja sekä upeaa uutta päiväkoti-koulu-kirjasto-monitoimitaloa. Asukkaissa virisi toiveita uudesta, ehommasta kylästä.

Vanhemmat alkoivat kuitenkin vähitellen hermostua. He eivät tienneet tuleeko lisää asukkaita vai ei, onko kylässä omaa päiväkotia vai pitääkö kuljettaa Nikkilään, milloin rakennetaan koulu ja minne tai onko lisää taloja tulossa, millaisia, mihin ne tulevat ja onko todella tulossa noin paljon väkeä? Kun vielä koulun ulkopuolelle alkoi ilmestyä mielenosoituskylttejä piteleviä lapsia, muuttoaikeet vahvistuivat. Ne, jotka eivät olleet vielä Talmaan muuttaneetkaan, hylkäsivät haaveensa ja etsivät unelmiensa talon muualta.

Loppujen lopuksi talmalaiset elivät kuitenkin elämäänsä tyytyväisenä lintukodossaan, vaikka väki vähenikin. Päiväkoti oli saatu ja koululaiset sijoitettu uudenkarheisiin parakkeihin, joiden vuokra-aikaa vanhemmat uskoivat pystyttävän jatkamaan vielä 10-20 vuodella. Talmaan ei myöskään ängennyt uutta väkeä, koska rakentamisen kustannukset alkoivat nousta. Kun vielä nikkiläläiset ryhtyivät vastustamaan henkilöjunaliikenteen käyttöönottoa, talmalaiset kohauttivat olkapäitään, istahtivat bussiin tai omaan autoon ja hurauttivat entiseen tapaan läheiselle Keravan asemalle tai ostoksille kaupungin runsaisiin valikoimiin.

Sen pituinen se!

Kirjoittaja on Etelä-Suomen Median toimittaja.