Suomi on turvallinen maa. Henkinen kriisikestävyys on noussut esille covid-19-pandemian aikana ja Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022. Tämä on johtanut siihen, että jokainen aihetta käsittelevä määrittelee henkisen kriisikestävyyden uudelleen omista lähtökohdista ja tarpeistaan.
Vapaaehtoisen aselaji- ja joukko-osastoyhdistyksen jäsenenä näen, että kriisikestävyys on ennen kaikkea ympäröivän yhteiskunnan välttämötän ominaisuus. Jos kriisikestävyys romahtaa, käy muidenkin elintärkeiden toimenpiteiden ylläpito vaikeaksi.
Yksilön ja yhteisön kannalta koulutus ja harjoitukset edellyttävät normaaliaikoina tehtävää valmistautumista, se kantaa häiriötilanteissa ja kestää myös vaikeimmissakin poikkeusoloissa.
Häiriotilanteet koettelevat aina sipoolaisten keskinäistä luottamusta. Yhtenä keskeisenä elementtinä voidaan pitää luottamusta niin viranomaisiin ja poliittisiin kunnan päättäjiin kuin sipoolaisiin luottamusta toisiinsa. Henkinen kriisikestävyys on ehdoton edellytys maanpuolustukselle, josta vastaavat ihmiset.
Ikääntyneet sipoolaiset elävät kokemuksensa viime sodista uudelleen, valmiiksi koronasta rasittuneina. Nuoret ovat kuormittuneet sosiaalisen median kautta vyöryvän väkivallan, ilmastoahdistuksen ja koronan aikaisen eristymisen vuoksi. Työikäisten usko sopimuspohjaiseen maailmanjärjestykseen ja rauhan säilymiseen on saanut kovan ja monitahoisen kolauksen.
Kunnan turvallisuusajattelussa on tunnistettu myös seurakuntien merkitys kriisikestävyyden täsmäkouluttajina ja harjoitusten pitäjinä. Ne täyttävät aukon, joka jää monen muun, vapaaehtoisen toimijan keskeisen vastuuden ulkopuolelle. Kirkko vahvistaa omalta arvopohjaltaan juuri kriisijohtajalle määrättyjä siviili-ja sotilasjohtajan tekijöitä.
Elämän merkityksellisyyden ja toivon näkökulman ylläpitäminen kriisien ja epävarmuuden kskellä on eri toimijoiastaden yhteinen haaste.
Vapaaehtoisen maanpuolustuksen tulee elää ajassa siten, että kaikki tietävät uusimman toimintatiedon löytyvät niin kunnasta kuin seurakunnista kuin myös yhdistysten sivuilta.
Työssä on keskeisintä, että jokainen meistä sipoolaisista vapaaehtoisista osaisi omassa toiminnassaan ennakoiden miettiä, kouluttautua ja tarvittaessa täsmäkouluttaa muita, mitä vaikutuksia erilaisilla kriiseillä voi olla, ja miten niihin pitäisi varautua.