Viime viikon Sipoon Sanomissa (19.1.2023) kyseltiin valtuustoryhmien puheenjohtajilta sitä, miten lasten ja nuorten hyvinvointia parannetaan.
Kouluterveyskysely 22 kertoo, että suurin osa lapsista ja nuorista voi oikein hyvin, mutta sitten on pienempi osa jolla menee yhä huonommin. Meilläkin on vahvistunut polarisaatioilmiö, eikä hyvinvointi tee poikkeusta.
Eriarvoistuminen on voimistunut myös lasten ja nuorten elämässä.
Vastaukset olivat melko yleisellä tasolla. Kahdessa mainittiin nuorisovaltuuston roolin voimistamisen tarve, hieno juttu!
Lue myös: Millä keinoilla lasten ja nuorten hyvinvointia parannetaan Sipoossa? Näin vastaavat valtuustoryhmät
Melkein kaikissa puheenvuoroissa toivottiin riittäviä resursseja kouluihin. Kuitenkin rakenteet ja käytännöt luovat koulun arjen. Resurssien lisääminen ei automaattisesti lisää hyvinvointia.
Opettajilla on vapaus valita miten opettavat.
Ilahduttavasti Roy Harkimo (liik.) mainitsikin koulun olevan yksi tärkeimmistä kehitysympäristöistä lapsen ja nuoren kannalta. On tärkeää tukea koulun mahdollisuuksia toteuttaa sille annettua kasvatustehtävää, silloin puhutaan varsinkin sosiaalisen pääoman (luottamus, vuorovaikutus, verkostot) kertymisestä.
Tarvitaan ratkaisuja muun muassa siihen, miten saadaan Sipooseen muuttavat lapset ja nuoret entistä paremmin kotoutumaan ja tuntemaan osallisuutta yhteisöön.
Naapurikunnassamme Keravalla pohditaankin ja kokeillaan parhaillaan laajasti sitä, mitä koulu voi tehdä suojaavan ja myönteisen sosiaalisen pääoman turvaamiseksi koulun rakenteita kehittämällä.
Jari Malm (ps.) moitti opetussuunnitelmaa ja toivoi paikallista perinteisempää opetussuunnitelmaa. Tuskin kuitenkaan voidaan palata aikaan, jolloin opettajaa pelättiin ja päntättiin ulkoa asioita hiljaisuuden vallitessa.
Ehkäpä päinvastoin, tarvitaan vielä laajempia muutoksia?
Malm kirjoitti myös, että kouluissa kiusaaminen on lisääntynyt. Ei ole, se on vähentynyt jo vuosien ajan.
Opetussuunnitelma perustuu aina viimeisimpään tutkimustietoon oppimisesta ja tulevaisuuden tarpeista, paikallisesti tuskin on parempaa tietoa.
Suomessa on opettajilla vapaus valita miten opettavat, sitä ei opetussuunnitelmassa määrätä. Kun maailma on muutoksessa, on opetuksessa ja kasvatuksessa aina uudistettavaa.
Tiedämme nykyään varsin hyvin, että parhaiten opitaan kun oppija on aktiivinen. Oppimistulokset ovat alkaneet laskea jo vuonna 2000 eli edellisen opetussuunnitelman aikaan. Tätä opetussuunnitelma pyrkii korjaamaan.
Tulosten lasku on osittain globaali ilmiö ja heijastaa yhteiskunnallisia muutoksia enemmän kuin opetuksen huonontumista. Meillä oppimistulokset ovat laskeneet lähinnä pojilla, tytöt ovat edelleen aivan huippuja esim. Pisa -tuloksissa.
Lisäksi meillä on OECD-maista suurimmat erot Pisa-pisteissä kantaväestön ja maahanmuuttajien suhteen. Tukitoimet eivät ole olleet läheskään riittäviä tai onnistuneita. Koulumme erityisongelmiin tullaan varmasti puuttumaan.
Ei ole katastrofi jos meillä ei ole maailman paras koulu, riittää kun ollaan hyviä.
Kirjoittaja on tietokirjailija, opettaja Söderkullasta