Komisario Olavi Merihaara (SiSa 9.2.2023) osuu naulan kantaan sanoessaan nuoriso-ongelmista muun muassa näin: ”Erityisesti vanhempien ja perheen pitää herätä huomaamaan nämä ongelmat”.
Perustelen omasta kokemuksestani. Kun tyttäreni oli noin 15-vuotias, hänen opettajansa lähettivät hätähuudon. Luokan käyttäytymien oli kehittynyt niin huonoksi, että opettajien oli pakko nostaa kätensä. Me vanhemmat kokoonnuimme parisen kertaa ja ryhdyimme muutamiin toimenpiteisiin. Lääke tepsi ja ongelma oli voitettu.
Lue myös: Poliisi: Sipoon nuorison tilanne on poikkeuksellisen huolestuttava
Emme tehneet mitään merkillistä. Hankimme viherkasveja luokkahuoneen ikkunalaudoille ja järjestimme pienen sarjan ryhmäkäyntejä muutaman vanhemman työpaikalla.
Taisimme lisäksi parin vanhemman voimalla ”vahtia” muutamassa luokkatanssissa.
Niinpä minun työpaikalleni saapui viisi tyttöni luokkatoveria. Kerroin heille, mitä me teemme ja miksi ja miten työ maistuu. Siihen kului ehkä vajaa puolituntia.
Lääkkeen vaikuttava osa oli, että tapasimme kasvotusten ja osoitimme nuoriin huomiomme. Sen kummallisempaa emme tehneet, mutta se tepsi.
Jos ihminen ei saa tarvitsemaansa huomiota, hän hankkii sen väkisin, tekemällä jotain huomiota herättävää, esimerkiksi töhrimällä tai jopa tekemällä rikoksen.
Tyttäreni on nyt yli 60-vuotias yrittäjä ja kultaisen perheen äiti.