Liikerakennusten kolme tärkeintä sijoitusperiaatetta on saavutettavuus, saavutettavuus ja saavutettavuus.
Keravan ja Sipoon yhteinen monitoimihalli on näillä näkymin rakentumassa aivan väärään paikkaan Keravan kannalta.
Kerava on ottamassa 2/3 rakennuskustannuksista kantaakseen kokonaan käytännössä lainana.
Hallin tarkoitus on antaa mahdollisuus ensisijaisesti talvikautena harrastaa kesälajeja. Käyttäjät tulisivat ensisijaisesti Keravalta, joille sijainti on huonoin mahdollinen.
Sipoon kannalta kaikki paikat ovat toinen toistaan huonompia. Sipoo, laaja kunta, yli 30 kylän laajuisena ei tarjoa selkeää parasta vaihtoehtoa. Sipoossa jännite on aina Nikkilä–Söderkulla-akselilla.
Hanketta on perusteltu myös Helsingin seudun kysynnällä. Tuntuisi luontevalta, että yksityinen yhtiö olisi parempi toteuttaja kuin että rankasti velkaantuville kunnille otettaisiin taakaksi hanke, jonka synnystä on jo etukäteen syytä olla huolissaan.
Samaan aikaan keravalaistaustainen vakavarainen yhtiö on hakemassa rakennuslupaa samalle alueelle ja samoihin käyttötarkoituksiin.
Järkevää olisi, että kaksi hanketta yhdistettäisiin, jolloin monet rasitteet hajautuisivat useammalle taholle ja mukaan tulisi myös aitoja toimintaa ohjaavia periaatteita.
Kaksi samanlaista hanketta syövät toinen toistaan ja uhkana on kohonneet riskit ja menestymisen epävarmuus. Nyt olisi vielä aikaa istua neuvottelupöytään ennen kuin maito on kaatunut maahan.
Luontevia vaihtoehtoja ovat muuallakin toteutuneet kuplahallit, minkä perusteella voidaan paremmin välttää väärät investoinnit ja sijaintipaikat.
Keravalla olisi oikea sijainti Kalevan urheilupuisto. jonka urheilukenttä voitaisiin talvikaudella saada käyttökelpoiseksi kuplahallilla.
Ne vanhemmat, jotka vievät lapsia harrastuksiin iltaisin, tietävät kokemuksesta, että jo ratsastustallissa syrjässä Keravalla, sitoo vanhempien iltamenoja. Keinukalliolle on lisäksi suunniteltu koululuokkia. Kuljetukset hallille ja takaisin ovat järkevän ajattelun vastaisia.
Jos tällaista ei-välttämätöntä investointia rahoitetaan kokonaan velkarahalla, herää kysymys, onko varovaisuusperiaate tullut mieleen.
Velkaa ottavat kunnat, mutta ennen kaikkea valtio, mutta lopullinen maksaja on asukas, joka maksaa veroja. 90-luvun kulutusjuhla alkaa näköjään unohtua uusilta päättäjiltä.
Oletettiin, ja ehkä vielä joku olettaa, että nollakorot palaavat. Alhainen korkotaso oli myös omiaan 90-luvulla niihin mukavuusinvestointeihin, joiden todellinen korkokulu selvisi vasta myöhemmin.
Silloin pahimmat korot ylittivät runsaasti 10 %, jonka seurauksena suomalainen yhteiskunta koki karmaisevan laman.
Rakennuksen lainakannan keskikoroksi on arvioitu 3 %. Kun lainaa maksetaan todennäköisesti 25 vuoden aikana, on epätodennäköistä, että keskikoroksi jäisi 3 % ja kuntien takauskustannukset.
Paremminkin olisi varovaisuusperiaatteella laskettava loppujaksolle 6 % koron aiheuttamat kustannukset. Se merkitsee tuntuvaa lisärasitusta.
Jos korot jäävät sen alapuolelle, se on tietysti eduksi, mutta sen varaan ei saisi laskea, koska nyt ollaan lainarahalla liikkeellä.
Aune Laaksosen taidemuseo sijoitettiin Saviolle. Siellä kävi jonkin verran Helsingin seudulta taiteenharrastajia.
Myöhemmin opittiin, että Keravan museon sijainti on keskustassa, jolloin taidemuseossa kävijät saattoivat vaivatta käyttää myös Keravan muita maksullisia palveluja, kuten kahviloita, päivittäistavarakauppoja, jne. Oli synergiaenergiaa.
Keinukalliosta tuskin lähdetään jatkamaan matkaa Keravan keskustaan, jolloin synergiahyötyä on vähän tai ei lainkaan.
Kun kukaan päättäjistä ei ota henkilökohtaisesti vastuuta hankkeesta, niin joukossa ajatellaan, ettei ”vastuu mullekaan kuulu”, jolloin hankkeet etenevät liian kritiikittömästi ja lopputuloksen korjaaminen kiinteiden rakennusten kohdalla on äärimmäisen hankalaa.
Kun yksityinen yritys on hakemassa vastaavalle hankkeelle rakennuslupaa, olisi kaikkien edun mukaista antaa sen toteutua, jolloin kaupunki ja Sipoon kunta voivat käyttää voimavaransa muihin tarpeellisempiin kohteisiin, mutta seudulle syntyy kuitenkin alkuperäistä tarvetta palveleva hanke.
Kirjoittaja on pitkään Keravan kuntapolitiikassa vaikuttanut Vaasan yliopiston työelämäprofessori ja osa-aikainen sipoolainen.