Voi olla helpotus, kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja ja voivat kulkea Nikkilässä itsenäisesti kavereiden kanssa koulun jälkeen ja vieläpä illalla. Kannattaa kuitenkin selvittää missä porukassa he viettävät aikaansa ja mitä he yhdessä tekevät.
Kylällä eri-ikäiset sekoittuvat, kun taas maaseudulla lasten kaverit ja porukan voi helpommin valita. Eri-ikäisten yhteiselo ei sinänsä ole huono ajatus, mutta se toimii positiivisella tavalla vain silloin kun isoimmat ovat malliesimerkkejä.
Pienet lapset ihailevat vanhempia lapsia ja nuoria, eivätkä tiedä milloin he ovat hyviä tai huonoja esikuvia. Kaupungeissa isot värväävät pienempiä tai pienet seuraavat isoimpia ja näin sekaantuvat heidän joukkoonsa.
Nikkilä ja Söderkulla kasvavat huimaa vauhtia. Enää tuskin voimme puhua kylästä, vaan menemme kaupunkimiljöötä kohti. Kerrostaloja nousee toinen toisensa jälkeen, varsinkin etelä-Sipooseen. Tähän kehitykseen emme valitettavasti voi vaikuttaa ja se tuo sosiaalisia haasteita koko yhteiskunnalle.
Puhutaan ”koko kylä kasvattaa” periaatteesta, mutta se toimii vain niiden lasten ja nuorten kanssa, jotka ovat sille vastaanottavaisia ja niin kauan kuin ihmiset uskaltavat lähestyä heitä.
Nuoret tietävät hyvin oikeuksistaan ja opettavat tätä eteenpäin pienemmille. Velvollisuuksista ei puhuta, vaikka kaikilla on niitä pienestä pitäen. Velvollisuuksiin kuuluu kohdella muita ihmisiä kunnioittavasti, kuunnella aikuisia ja auktoriteettejä sekä kohdella ympäristöä (eläimiä ja luontoa) hyvin. Jos näin ei tehdä kotona, ei varmaan myöskään koulussa tai julkisilla paikoilla.
Nyt Sipoossa liikkuu nuoria, jotka viis veisaa muista. He eivät korjaa käyttäytymistään vaikka heidän kanssaan keskustelee.
Heidän joukossaan pyörii 10–12 vuotiaita lapsia, jotka ovat juuri siinä rajalla, että heistä voi tulla hyviä opiskelijoita ja arvokkaita kansalaisia tai sitten he voivat liittyä jengiin ja sortua väärälle tielle, jopa rikollisuuden pariin.
Kuten poliisi aiemmin muistutti (SiSa 9.2.2023) rajojen asettaminen ja lasten vahtiminen, niin pienten kuin teinienkin, on välittämistä. Vaikka tämän ymmärtävät vasta aikuisena.
Nuorisovaltuuston jäsenillä (SiSa 23.2.2023) oli monta hyvää ajatusta tilanteen parantamiseksi. Haluan kiittää heitä siitä. Suurin vastuu on kuitenkin meillä vanhemmilla.
Tämän lisäksi jokaisen pitäisi reagoida, jos kuulee tai näkee jotakin epäilyttävää, kuten kiusaamista, väkivaltaa tai ilkivaltaa – se on meidän kaikkien vastuulla.