Suuri osa suomalaisista nuorista voi hyvin. Nuorten hyvinvointi on tutkimusten mukaan parantunut koko 2000-luvun ajan ja koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäävien nuorten osuus on ollut jo pitkään laskussa.
Kuitenkin osa nuoristamme voi huonosti ja syrjäytyy yhteiskunnassamme. Syrjäytymiselle ei ole olemassa tarkkaa määritelmää ja siksi syrjäytyneiden nuorten määrää on vaikea arvioida.
Tiedetään, että syrjäytymiselle altistavia tekijöitä ovat päihde- ja mielenterveysongelmat, matala koulutustaso, työttömyys ja ongelmat toimeentulossa. Syrjäytymisen riski kasvaa, kun huono-osaisuus kasaantuu.
Sivuutetuksi tuleminen nakertaa nuorten luottamusta palvelujärjestelmäämme.
Osallisuus on yksi merkittävimmistä nuorten hyvinvointiin vaikuttavista seikoista. Kokemus kuulumisesta yhteisöön ja yhteiskuntaan, sosiaaliset verkostot, perhe ja vertaisryhmät vaikuttavat kaikki nuorten kokemukseen siitä, tulevatko he kohdatuksi ja kuulluksi.
Sivuutetuksi tuleminen nakertaa nuorten luottamusta palvelujärjestelmäämme. Tämä ei tue nuoren omaa toimijuutta, toiveita ja osallisuutta.
Nuorten pääsemistä palveluiden pariin on helpotettava. Panostamalla ennaltaehkäisyyn ja parantamalla palveluita ja niiden saatavuutta ehkäisemme parhaiten syrjäytymistä. Tärkeää on jatkossa vahvistaa erityisesti perustason mielenterveyspalveluita.
Tehokkainta syrjäytymisen ehkäisyä tehdään nuorten parissa kouluissa silloin kun oppilashuolto, koulunkäynnin tuki ja oppilaanohjaus toimivat. Erityisesti huomiota tulee kiinnittää koulunkäynnin nivelvaiheisiin, erityisen tuen oppilaisiin ja maahanmuuttajataustaisiin nuoriin.
Tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen sekä yhteenkuuluvuuden ja vaikutusmahdollisuuksien lisääminen parantavat kaikkien lasten ja nuorten hyvinvointia ja osallisuutta.
Kirjoittaja on eduskuntavaaliehdokas (vihr.), erityisopettaja, kotitalousopettaja KM, alue- ja kunnanvaltuutettu, Sipoosta