Taidetta ja kulttuuria pidetään usein talouden kannalta turhana. Siksi aloite tehdä Söderkullan kartanosta taiteen ja kulttuurin keskus saattaa tuntua verovarojen haaskaukselta. Näin ei kuitenkaan ole.
Tieteen ja älyn maailmaa pidetään erillään tunteiden ja mielikuvituksen maailmasta. Meille opetetaan, että se, mitä tarvitaan toimeentuloon, kuuluu enimmäkseen älyn maailmaan.
Taide lähtee tunteista ja herättelee ihmisten tunteita. Sekä taiteen synnyttämisessä että siitä nauttiessa aktivoituvat ne aivojemme osat, jotka käsittelevät tunteita ja mielikuvitusta. Aivot hyötyvät tästä samalla tavalla kuin kehomme fyysisestä kuntoliikunnasta.
Minkä tahansa ongelman ratkaisuun tarvitaan tietoa ja älyä. Mutta ratkaisun vaikeus saattaa johtua siitä, että avain piilee tuntemamme näkökentän, ”laatikon”, ulkopuolella. Ajattelupiirin tai ”näkökentän” laajentamiseksi on usein hyödyllistä nousta asioiden yläpuolelle ikään kuin korkeammalle. Mutta tämä vaatii mielikuvitusta.
Vastaavasti mielikuvitus voi tuoda päivän valoon ihan uusia asioita, jotka vuorostaan ohjaavat älyämme tiedon prosessoinnissa. Voimme kuvitella, että äly on kaikkitietävä tonttu, joka lentää mielikuvituksen selässä.
Alati muuttuvassa maailmassa yritysten arki on loputon sarja ratkaistavia ongelmia. Tähän tarvitaan tekijöitä, joilla on sekä älyä että mielikuvitusta.
Söderkullan kartano taiteen ja kulttuurin keskuksena voisi toimia mielikuvituksemme kuntosalina, iloksi kaikille tunteita omaaville ja hyödyksi eritoten elinkeinoelämälle.
Tämä mahdollistaisi kuntaan uutta liiketoimintaa – taide osaksi bisnestä!