Robson Lindberg kokee olonsa etuoikeutetuksi. Hän saa osallistua menestyneiden sipoolaisurheilijoiden ja vuoden urheilijan palkitsemistilaisuuteen tiistaina 11.2. Topelius-salissa Nikkilässä.
– Se on kyllä mielettömän iso kunnia, että saa olla messissä, se on ihan sikamakeeta.
Lindbergiä on pyydetty puhumaan tilaisuuteen siitä, mitä on taistella vaikeuksien läpi ja mitä urheilu voi merkitä.
Jääkiekkokaukalossa saatu aivovamma pakotti Robson Lindbergin 30-vuotiaana opettelemaan kaiken uudelleen vuonna 2016.
Lindberg iloitsee saadessaan olla mukana illassa, joka on täynnä urheilun tähtiä Nikkilässä.
– Jos olen pikkupojasta lähtien unelmoinut urheilusta, aivovamma ei muuta sitä faktaa. Asioita sattuu ja tapahtuu.
Lindbergiä taklattiin puhtaasti 5. divisioonan jääkiekko-ottelussa muutama vuosi sitten.
Taklauksen seurauksena hän kärsi neljän päivän mittaisesta muistinmenetyksestä.
Nuori mies jatkoi lääkärin luvalla normaalisti elämäänsä.
Edellä mainitusta taklauksesta oli kulunut noin kolme kuukautta, kun sen vaikutukset pysäyttivät Lindbergin.
Kahdeksan aivoverenvuodon jäljiltä Lindberg oli täysin uudessa tilanteessa.
Hänellä oli keskivaikea aivovamma ja niskan retkahdusvamma.
Askel kerrallaan Lindberg löysi elämänhalunsa.
– Sitten kun sai tehdä yhtään mitään, kun teki mitä tahansa, se riitti. Se on ollut pitkä prosessi.
– Tietyllä tavalla en kuvitellut, että pääsen näin pitkälle. Mutta päätin sen, että teen ainakin kaikkeni siihen, että en ole samassa paikassa huomenna, ylihuomenna tai viikon, kuukauden päästä, tai kymmenen vuoden päästä.
– Tässä on ollut paljoa kipua, mutta tämä aivovamma on parasta mitä mulle on sattunut.
Lindberg joutuu sietämään eri vahvuisina jatkuvia kipuja koko loppuelämänsä.
Kuntoutuessaan Lindberg on kulkenut matkan, jota hän ei voi suositella kenellekään.
– Onhan tässä käyty vakavat masennukset ja itsemurha-ajatukset. En nähnyt ollenkaan tulevaisuutta itselläni.
Helsingissä asuva Lindberg ei epäröi, kun hänelle antaa tilaisuuden kiittää ihmisiä, jotka ovat inspiroineet hänen matkaansa tyhjästä eloon, ja iloon.
– Ehdottomasti. Mun perhe. Ja olen kaksi vuotta seurustellut Stinan kanssa. Sitten kaikki kaverit.
Lindberg luettelee nimiltään ison joukon terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijoita, jotka ovat olleet hänelle ajoittain jopa kaikki kaikessa.
– He ovat antaneet ammattimaisuuttaan, että olen päässyt ymmärtämään tätä vammaa, sitä mikä mussa on vikana.
Englanniksi sanotaan, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, Robson Lindberg tietää.
– Minulla on tämän setin kanssa niin, että olen tarvinnut kahta kaupunkia, Turkua ja Helsinkiä.
Lindberg haluaa osallistua täyden matkan triahtlonkilpailuun syyskuussa Italiassa.
– Tätä kisaa oli katottu valmentajieni kanssa viime vuonna. Se on se, joka luultavasti sopisi minulle parhaiten.
– Mä nautin siitä, että välillä ei saa unta öisin, kun miettii omia tavoitteita.
Ruusuilla tanssimisista ei ole kyse aivovamman kanssa, Lindberg täsmentää.