Sointu ja Adar odottavat innolla koulun alkua – "Jännittää vähän, kun se on eri kielellä"

Koulun alku on jännittävä hetki ja rajapyykki ekaluokkalaisen elämässä. Se on uusi tilanne myös vanhemmille, varsinkin jos on kyse esikoisen koulutiestä.

Eteläsipoolaiset 7-vuotiaat Adar Firtina ja Sointu Vestman odottavat koulunalkua innolla. Kummallakin lisähaastetta tuo se, että koulukieli ei ole kotikieli.

– Ihan hyvältä tuntuu mennä kouluun, mutta jännittää vähän, kun se on eri kielellä. Menen ruotsinkieliseen kouluun, Sointu Vestman kertoo kotinsa takapihalla.

Sointu Vestman kävi ruotsinkielisen esikoulun, joten ihan alkeista ei tarvitse lähteä. Perheen kotikieli on suomi. Tuttuja kavereita omalle luokalle ei ole tulossa.

 –Tutustun kyllä helposti ihmisiin. Ja onneksi mä tunnen sieltä koulusta jo neljä kaveria, Vestman iloitsee.

Adar Firtinalle suomi on kolmas kieli, kotona puhutaan turkkia ja kurdia. Koulun alku tuntuu hyvältä, vaikka jännittääkin.

– Mutta tiedän, että mun luokalle tulee yksi kaveri. Tai voi sinne tulla vaikka kaksi. Tai kolme, Adar Firtina aprikoi haastattelussa Söderkullan kirjastolla.

Samaa koulua käy myös kuusi serkkua ylemmillä luokilla, mikä tuo turvaa.

Kunnollinen kouluun tutustuminen jäi tulevilta ekaluokkalaisilta välistä koronakevään poikkeusoloissa.

– Se on aika tylsää, kun mä en ole ikinä päässyt näkemään oikeaa pulpettia, Sointu Vestman huokaa.

Eskaritehtäviä hän teki tunnollisesti kotona. Näyttelijä-laulajaäiti Reeta Vestman ehti pyörittää etäkoulua, sillä oma työkalenteri tyhjeni keväältä.

– Pluslaskuja osaan aika hyvin, kertolaskut ovat hankalampia. Kirjoittamaan aloin 5-vuotiaana ja lukemaan 6-vuotiaana, lukeminen oli ensin vähän vaikeampaa, kun ei tiedä etukäteen, mitä siinä lukee, Sointu puntaroi.

Kun Adarilta kysyy koulutaitoja, on vastaus selvä.

– Aikuiset on sanoneet monta kertaa, että yhtään kaveria ei saa jättää ulkopuolelle. Jos leikkii jonkun kanssa pitää ottaa toinen mukaan, hän selittää.

Kouluaineista hän arvelee pitävänsä eniten matematiikasta, se oli eskarissakin helppoa.

Koronanviruksen uusi tuleminen mietityttää sekä Soinnun että Adarin vanhempia.

– Etäkoulu olisi vaikeaa varsinkin lapsille mutta myös aikuisille. Ja varsinkin meille maahanmuuttajille, huokaa Yildiz Firtina.

Adarin äiti suhtautuu koronaan vakavasti, sillä hänen veljensä sairastui ja joutui sairaalaan Turkissa. Firtina toivoisi silti, että etäkouluun ei tarvitsisi palata. Koululaisen auttaminen olisi haasteellista, kun ei itsekään osaa vielä suomea riittävän hyvin.

Yildiz ja hänen miehensä Hayati Firtina, yksi Veljekset-ravintolan neljästä veljeksestä, ovat asuneet Suomessa vasta kaksi vuotta.

– Muutimme tänne, että lapset saisivat hyvän koulutuksen. Täällä on hyvät koulut, Yildiz Firtina kehuu.

Hän on itse käynyt vain kahdeksanvuotisen peruskoulun, mutta haaveilee suomalaisista ammattiopinnoista.

Reeta ja Heikki Vestman toivovat hekin, että Sointu saisi rauhassa tutustua uusiin ystäviin ja koulutyöhön.

 – On se tosi iso virstanpylväs, kun esikoinen menee kouluun. Hienoa ja samalla haikeaa, kun pikkulapsiaika on ohi. Toivon hirveästi, että lapset saisivat nyt käydä sitä koulua. Tietenkin, jos tilanne pahenee, täytyy elää sen mukaan, Reeta Vestman pohtii.

– Turvallisuus ja terveys ovat kuitenkin ensisijaisia. Onneksi nyt on tehty lakimuutos, joka mahdollistaa sen, että kunnat voivat päättää etäkouluun siirtymisestä joustavasti. Näin ei ollut keväällä, kansanedustajaisä Heikki Vestman lisää.

Ekaluokkalaiselle tavallinenkin kouluarki tuo ison muutoksen, leikkiin ei jää enää aikaa päivän aikana yhtä paljon. Välitunneilla sentään voi leikkiä ulkoleikkejä.

– Minä tykkään leikkiä hippaa, Adar Firtina sanoo.

– Minun lempiulkoleikkejä on ruutuhyppely, tervapata ja kuka pelkää Sipoon sutta, Sointu Vestman luettelee.