Sipoon Sanomat 40 vuotta: Entistä päätoimittajaa kyseltiin juttukeikalle vaikka kesken saunan – "Virkamiesten haukut otimme kunnianosoituksina"

Alkuvuodet: Takavuosina päätoimittajaa kyseltiin vaikka kesken saunan juttukeikalle.

Helena Wederhornin syksyyn kuuluu teologian maisterintutkinnon loppuopintoja. Vielä puuttuu muun muassa työelämään tutustuminen. Mia Tadic

Mia Tadic

Sitä on tapahtunut vielä tämän vuoden aikana. Nimittäin että Helena Wederhornilta kysellään marketissa, josko Sipoon Sanomat tekisi juttua, vaikkapa automaattikassoista.

Sipparin entinen päätoimittaja, silloiselta nimeltään Helena Holmroos, ei ole ollut Nikkilän konttorissa töissä 22 vuoteen, mutta muisto on lähtemätön.

– Päätoimittaja oli aina yhtä kuin Sipoon Sanomat. Täytyy ehkä sukupolven vaihtua, ennen kuin se mielikuva häviää, hän myhäilee kotisohvallaan Martinkylässä.

1980-luvun alussa Wederhornin työuran alkuaikoina paikkakunta oli toisenlainen kuin nyt. Sipoo oli vahvasti ruotsinkielinen kunta, eikä sen asioista raportoinut mikään taho suomeksi.

– Lehti tuli täyttämään suurta aukkoa Sipoossa. Vastaanotto oli riemukas, meillä on nyt oma lehti!

Lehden ensimmäinen päätoimittaja oli Maira ”Huija” Lindeberg. Helena Wederhorn tuli mukaan kuvioihin pulkkaa vetäen alkuvuodesta 1981.

Otimme haukut kunnianosoituksina.

Helena Wederhorn

– Olin kahden pienen lapsen äiti ja kunnallinen perhepäivähoitaja. Vedin pulkassa lapset Sipoon Sanomien toimitukseen ja kysyin töitä. Työn saaminen edellytti kahden erilaisen lehtijutun tekemistä ja Uusimaan ylimmän johdon haastattelua.

Lehden teko oli intensiivistä puuhaa. Alkuaikoina kahvilasku oli iso. Toimitus kahvitti kaikki ovesta sisään tulevat ja sai samalla uusia juttuvinkkejä.

– Nikkilän sairaalan läsnäolo oli osa meitä. Joskus toimitukseen käveli potilas, joka halusi meidän tilaavan taksin Korvatunturille. Joskus sisään ajoi polkupyörällä potilas ja kun seinä tuli vastaan, käänsi pyöränsä ja heitteli meille lakupötköjä, Helena Wederhorn muistelee.

Toimittajia lähestyttiin myös vapaa-aikana. Erään kerran lapset huutelivat hänet saunasta lankapuhelimen luuriin. Sieltä eräs lukija patisteli vettä valuvaa journalistia kuvaamaan harvinaista näkyä, kurkiauraa sipoolaispellolla. Sillä kertaa toimittaja ei rynnännyt paikalle.

– Vaatimukset olivat erilaisia. Odotettiin, että toimittaja on töissä vuorokauden ympäri.

– Halusimme tehdä mahdollisimman laadukasta paikallislehteä. Kilpailu ruotsinkielisen lehden kanssa oli kova.

Työaika valkeni Helena Wederhornille vasta kun hän siirtyi Sipparin päätoimittajan toimesta Keski-Uusimaa-lehden toimittajaksi 1998.

Kameran "väärällä" puolella oleminen on monelle toimittajalle hankala paikka, niin myös Helena Wederhornille. Puoliso Heikki Santavuoren rinnalla jännitys hälvenee. Mia Tadic

Paikallispolitiikan kriittinen seuraaminen on eläkeläispäätoimittajan mukaan lehden tärkein tehtävä. Wederhorn ei usko, että lehti voi menestyä, jos se ei ota vakavasti perustehtäväänsä vallan vahtikoirana.

– Torstaisin osasimme odottaa kunnan virkamiesten soittoja uutisoinnista. Otimme haukut suurina kunnianosoituksina. Olimme tehneet jotain oikein, kun virkamiehet reagoivat!

Helsingin maanvaltausyritykset näkyivät jo 80-luvulla, kun silloinen ylipormestari Raimo Ilaskivi (kok) suunnitteli Östersundomiin 50 000 hengen asuinaluetta.

Wederhorn myöntää, että ylipäänsä maankäytön uutisointiin olisi jälkeen päin ajatellen ollut syytä paneutua tarkemmin.

– Sipoon Sanomille tilanne oli niin uutta, ette emme osanneet seurata sitä tarpeeksi kriittisesti sipoolaisten enemmistön etua ajatellen, Wederhorn pohtii.

– Sipoo halusi pitää kunnan maalaismaisena ruotsinkielisenä lintukotona. Kunnan olisi jo silloin pitänyt hankkia maata ja kaavoittaa asuinalueita kunnan maille, jotta se olisi osoittanut Helsingille olevansa mukana pääkaupunkiseudun kasvussa. Sen sijaan se kaavoitti valtavia rakennusoikeuksia suurille yksityisille maanomistajille, mikä oli taloudellisesti kunnan enemmistön edun vastaista.

Helena Wederhorn ehti nähdä uransa aikana lehdenteon teknisen mullistuksen. Alkuaikoina jutut kirjoitettiin kirjoituskoneella, ladottiin käsin metallikirjaimista, taitettiin taittopöydillä ja kuvattiin metallilevyille. Sitten tulivat ensimmäiset tietokoneet ja lehden sisältö vietiin korpulla Hyrylän painotaloon.

– Kyllä tämän päivän toimittajat ovat varmaan kovemmassa liemessä. Ei riitä, että tehdään hyvä juttu, vaan se pitää itse taittaakin.

Emeritapäätoimittaja seuraa edelleen silmä kovana kotipitäjän lehteä.

– Digitaalisuus on tätä päivää, mutta moni sipoolainen on uskollinen paperilehdelleen ja odottaa torstaita. Niin minäkin, Helena Wederhorn hymyilee.

Helena Wederhorn

Sipoon Sanomien päätoimittaja 1986–1998. Aloitti lehden toimittajana 1.2.1981.

Keski-Uusimaa-lehden toimittaja 1998-2014.

Perusti Paikallislehtien päätoimittajayhdistyksen 1990.

Syntynyt Janakkalan Tervakoskella maanviljelijän ja opettajan perheeseen.

Valmistui valtiotieteen maisteriksi Åbo Akademista 1974 ja teologian kandidaatiksi 2017 Helsingin yliopistosta. Viimeistelee maisteriopintoja.

Avoliitossa, neljä biologista lasta ja kolme uuden puolison lasta, kuusi lastenlasta. Puoliso eläkkeellä oleva toimittaja Heikki Santavuori.

Harrastaa mm. kuorolaulua, pottumaata, veneretkiä Sipoon saaristossa, opiskelua, seurakunnallisia luottamustoimia ja lukemista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.