Sipoon Sanomien entiset työntekijät muistelevat yllättäviä työtilanteita: Toimittajaa luultiin keinosiementäjäksi, haastateltava patisti rokkiralliin kuskiksi...

Media: Toimittaja taipuu vaikka rallikuskiksi, toisinaan häntä luullaan keinosiementäjäksi. Paikallislehden entinen väki muistelee värikkäitä työvuosiaan Sipoossa.

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 40 vuotta ensimmäisen Sipoon Sanomien julkaisusta. Riitta Ketola

Seminologina Sipoossa

Ajan punaisella avolavaisella polskifiatilla Nikkilästä kohti Söderkullaa. Tarkoituksenani on löytää tienvarren pelloilta viljelijä, joka kertoisi syksyn satonäkymistä. Jokavuotinen rutiini. Ja siellähän se on, vasemmalla. Traktori.

Kiepautan suht iskarittoman polskin peltojen poikki kulkevalle pihatielle päästäkseni huiskutusetäisyydelle kuskista ja ohjaan ojanlaitaan. En liian laitaan, sillä sekin on näillä keikoilla koettu – lievä uppoaminen.

Nousen autosta, nostan käsivarret ylös ja annan kuskille pysähtymismerkkejä. Lähestymme toisiamme, traktori ja minä. Sitten traktorin pysähtyy, mutta kuski ei sammuta sitä.

– Satonäkymistä haluaisin kysellä, huutelen – ruotsiksi totta kai.

Kuski pistää kämmenen korvan taakse.

– Va, va, mies hokee ja minä että satonäkymiä.

Kun jankutus on jatkunut aikansa, traktorin moottori röhähtää ja sammuu.

– Aja sinne pihaan vaan, siellä se on, mies huutaa leveällä sibbodialektilla ja minä siihen, että mikä se siellä on.

– Siellä se on, tulen perästä, mies jatkaa ja minä köröttelen käskystä navetan eteen, jossa emäntä jo seisoskelee.

Lyhyen keskustelun jälkeen selviää, etten olekaan se odotettu vieras, seminologi eli keinosiementäjä.

N ykyisin Nurmijärven Uutisten toimittajana työskentelevä Taina Joutsen työskenteli Sipoon Sanomien toimittajana vuosina 1985–1995.

Pääsopulin pikavisiitti

Työrupeamani Sipoon Sanomissa alkoi elokuussa 2003 varsinaisella lentävällä lähdöllä. Tulin toimitukseen vt. päätoimittajaksi (myöhemmin tuo vt. sitten tipautettiin käyntikortista pois), ja tehtävänäni oli luotsata lehti uuteen muotoon. Tabloid-kokoisen paikallislehden muuttaminen isoon sivukokoon oli vauhdissa, ja projektissa riitti tekemistä. Tarvittiin paljon uusia rakenteita ja ratkaisuja. Ja koko ajan toimituksella oli kädet täynnä kirjoitettavaa ja ilmoitusmyyjillä riittävästi töitä omalla tontillaan. Siitä ajasta jäi mieleen tekemisen meininki.

Kaksikielinen kunta merenrantoineen tarjosi paljon uutta opittavaa Hämeestä muuttaneelle pääsopulille. Tuon nimen sain Sipparin lukijalta ensimmäisenä syksynä Nikkilän markkinoilla, ja työkaverit ottivat sen ilomielin käyttöön. Työ oli mielenkiintoista, niin kuin paikallislehden tekeminen kasvavassa kunnassa tietysti on.

Vaikka kiirettä piti, Sipoon-vuosina tuli hankittua uusi harrastus. Kävin melontakurssin ja liityin seuraan. Kun vedet syksyllä jäätyivät, tuli liityttyä toiseenkin sipoolaiseen seuraan: SV:n kuntoilujaoston jäsenenä pääsi avantouimareiden pukukopin avaimen haltijaksi. Avanto on sittemmin jäänyt, mutta kajakki kulkee edelleen.

Ehdin aloittaa Sipparin 25-vuotisjuhlien valmistelut, mutta kuinkas sitten kävikään? Kävi niin, että oinkin niissä bileissä vieraana. Tilaisuus tarttua vähän isomman lehden ruoriin vei mennessään. Lentävä lähtö tullessa, lentävä lähtö seuraavaan paikkaan jatkaessakin. Mutta hyvät muistot.

Nykyisin Keski-Uusimaa Viikon tuottajana työskentelevä Jan Pippingsköld työskenteli Sipoon Sanomien päätoimittajana vuosina 2003–2005.

”Tassarna bort från Sibbo” kaikuu mielessä vieläkin

Muistan vieläkin sen kesäkuisen päivän, kun saimme toimitukseen tiedon Helsingin ryöstöaikeista. Oli aikamoinen shokki sipoolaisille, kun Jan Vapaavuori kätyreineen ilmoitti haluavansa haukata palan kultarannikostamme.

Me olimme jo suunnitelleet kevyitä kesäaiheita lehteen luettavaksi, mutta stadilaiset laittoivat kesän otsikot uusiksi.

Minä olin tuolloin kesällä 2006 vielä aloitteleva kesätoimittaja, mutta pienessä toimituksessa sain nopeasti tottua siihen, että kaikki tekevät kaikkea. Niinpä sain tehtäväkseni lähteä Senaatintorille katsomaan, kun sipoolaiset kokoontuivat osoittamaan mieltään Helsingin aikeita vastaan. Ja vain vajaa viikko myöhemmin otettiin uusiksi Storörenissä. ”Tassarba bort från Sibbo” kaikuu mielessä vieläkin.

Sipoolaisten mietteitä asiassa kysyessäni muistan edelleen myös yli 70 vuotta kunnassa asuneen herran kommentin, kun hän kertoi muuttavansa Ahvenanmaalle, jos Helsinki laajenee Sipooseen.

Olisikin mielenkiintoista tietää, onko ulkosaaristo saanut uusia asukkaita viime vuosina täältäpäin.

Nykyisin Nurmijärven Uutisten päätoimittaja työskentelevä Riikka Laine työskenteli Sipoon Sanomien avustajana ja kesätoimittajana vuosina 2005-2007.

Timo Pasanen Etelä-Suomen Media

Savusukellusta ja rokkirallia

Sipoon Sanomien taival alkoi minun osaltani avustajana. Muutaman vuoden olin avustajan roolissa ja toimituksesta avautui paikka. Päätoimittaja Tarja Kuikka osoitti rohkeutta ja palkkasi minut kahden hengen toimitukseen, jossa olin 2001–2010.

Olen ollut alusta asti heittäytyvä toimittaja. Tarkoitan sillä sitä, että lähden mielelläni itse kokeilemaan kaiken maailman asioita.

Palolaitoksen kanssa on Sippari ollut aina hyvissä väleissä. Muutamaan otteeseen olen päässyt vuoron kanssa kokeilemaan pelastajan arkea. Palavaan taloon olen mennyt ammattilaisten vanavedessä useastikin. Savusukelluksen vaarallisesta työstä kirjoittaminen vaati myös toimittajan omaa kokeilua. Siitä tuleekin mieleen erään vanhan talon nopea luhistuminen. Pelastajat totesivat ykskantaan app (anna paskan palaa).

Rokkirallin harrastajista Sipoon Pojista kirjoitin useastikin. Pojat kutsuivat minut kylään ennen Sipoon kisoja ja osoittivat autoa. Christian Jensen sanoi, että tuolla kisaat sitten Paippisissa. Toimittaja otti haasteen vastaan ja sitten mentiin Rokkirallin viralliseen osakilpaan ajamaan.

Samaa voi sanoa Sipoon Moottorikerhosta. Ennen Päijänteen Ympäriajoa minut istutettiin enduromoottoripyörän sarviin ja siitä metsälenkkiä kiertämään. Ensimmäinen ylämäki ja kaasukahvaa kääntämällä vedin sitten voltin taaksepäin. Kantapään kautta tuli sekin opittua.

Kaikkein hienoin kokemus oli MM-kisoihin valmistautuneen Kimmo Virtasen tarjous. Virtanen lensi kisaa taitolentokoneella ja otti toimittajan mukaan harjoituksiin. Taitolentokoneen kyyti oli jotakin todella hienoa. Itsekin pääsin ohjaamaan, niin se kokemus nousee kyllä parhaaksi.

Eniten kaipaan sitä tiivistä työyhteisöä, joka minusta on ollut Sipparin vahvuus. Kiitos Tarja, Sirkka, Jan, Anne, Jouni, Crista ja erityisesti Tissu.

Nykyisin Uusimaan urheilutoimittajana työskentelevä Timo Pasanen työskenteli Sipoon Sanomien toimittajan vuosina 2001–2010.

Kokenut haastateltava pelasti

Muistan elävästi yhden ensimmäisistä juttukeikoistani Sipoon Sanomissa. Pääsin nuorena toimitusharjoittelijana haastattelemaan Caj Bremeriä, jolle oli juuri myönnetty taiteilijaeläke.

Kaiken nähnyt lehtikuvaaja aisti kipuiluni, vastasi siihenkin mitä en ymmärtänyt kysyä, avusti kärsivällisesti minua kamerani kanssa ja ammatissaan harjaantuneena ihmisten käsittelijänä sai jäätyneen harjoittelijan sen verran sulamaan, että kuvatkin saatiin juttuun.

Vaikka olin Sippari-vuosiini saakka asunut lähes koko elämäni Sipoossa, kotikunta avautui paikallislehden toimituksesta katsottuna aivan uudella ja avartavalla tavalla.

Pääsin työni kautta lukuisiin paikkoihin, joihin muutoin en olisi päässyt – tai ymmärtänyt mennä.

Yksi mieleeni jäänyt keikka oli, kun sain kurkistaa lakkautetun Nikkilän sairaalan sijoille syntyneen Itäisen Jokipuiston ensimmäisten asukkaiden koteihin

Ylipäätän koen olleeni etuoikeutettu, kun sain Sipoon Sanomissa ollessani tavata niin monta mahtavaa sipoolaista, joihin tuskin olisin muutoin tutustunut.

Nykyisin sanomalehti Keski-Uusimaan toimituspäällikkönä työskentelevä Tomi Backström työskenteli Sipoon Sanomissa vuosina 2002–2005 toimitusharjoittelijana, kesätoimittajana ja avustajana.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.