Muutto: Ranskalainen Amélie Baudron viettää tänä vuonna ensimmäistä suomalaista joulua. Siihen hän tutustuu appivanhempiensa luona Sipoossa.
Se vinkki oli kohtalokas, kun ranskalainen Amélie Baudron oli kahden viikon matkalla Tukholmassa kesällä 2019. Hänen Vantaalla asuva tietokonepelikaverinsa Kim Raassina vinkkasi, että Amélie voisi käydä samalla myös Suomessa. Laivalla pääsee helposti.
Pohjoismaista ja erityisesti niiden luonnosta kiinnostunut Amélie otti vinkistä vaarin ja nyt hän asuu Raassinan kanssa Nikinmäessä.
Amélieta naurattaa, miten nopeasti kaikki kävi.
– Tulin laivalla Turkuun ja menin suoraan Nikinmäkeen. Kim vei minut Kuusijärvelle, Pilvijärvelle Sipooseen, Helsinkiin, hän luettelee.
Ja se oli sitten menoa.
– Kävin Suomessa sen jälkeen neljä kertaa lomalla, viimeisen kerran helmikuussa. Ja nyt heinäkuussa muutin Vantaalle.
Työkaverini olivat vähän kuin perhe minulle.
Muutto osui ajankohtaan hieman ennen kuin koronavirus rajoitti merkittävästi matkustamista.
– Kim ei ehtinyt käydä Ranskassa ja tavata ystäviäni, Amélie harmittelee.
Länsi-Ranskassa, asukasluvultaan noin Mikkelin kokoisessa La Roche-sur-Yonin kaupungissa, asunut Amélie, 29, työskenteli röntgenhoitajana sairaalassa.
– Työkaverini olivat vähän kuin perhe minulle. Äitini kuoli, kun olin 17-vuotias.
Amélie on syntynyt Toulousessa ja hänen äitinsä menehtyi synnytettyään Amélien pikkuveljen. Isosisko huolehti veljestä, koska isä ei ollut mukana perheen elämässä. Sisarukset kasvoivat sukulaismiehen hoivissa.
– Kaipaan entisiä työkavereitani, Amélie sanoo.
He olivat iloisia, että luontofani löysi onnensa, mutta samalla surullisia tämän lähdöstä.
Amélie on hakenut röntgenhoitajan töitä Suomesta ja niitä olisikin, mutta kielitaitovaatimus on este työnteolle. Hän ymmärtää jo hyvin suomea ja puhuukin jonkin verran, mutta se ei vielä riitä työhön.
– Olen hakenut montaa paikkaa, siivoojaksi, kouluavustajaksi, röntgenhoitajaksi, henkilökohtaiseksi avustajaksi.
Lopulta tärppäsi. Hän pääsi töihin ranskalaiseen Arc en Ciel -päiväkotiin Pasilaan elokuun alussa. Nyt hän pohtii mahdollisesti lähihoitajaksi opiskelemista lastenhoitoalalle.
Avopuolisonsa kanssa Amélie puhuu englantia, mutta sipoolaisten appivanhempien kanssa hän opettelee perusasioita suomeksi. Amélie puhuu suomea välillä myös työssään päiväkodissa, sillä lasten vanhemmissa on suomenkielisiäkin.
Amélie aikoo jäädä Suomeen ja haluaa oppia kielen, vaikka se onkin vaikea ja niin erilainen kuin muut kielet. Kielen oppimiseksi hän laittoi hiljattain Facebookin Nikinmäki-ryhmään kyselyn, että löytyisikö ihmisiä joiden kanssa voisi opetella kieltä.
– Sain 50–70 vastausta ja 200 tykkäystä! En ole pystynyt vastamaan kaikille, hän pahoittelee.
Hän on ollut nyt yhteydessä kahteen ihmiseen. Hauskinta oli, että toinen heistä on Amélien seinänaapuri. Toisen kanssa hän on käynyt kävelemässä ja puhunut kutomisesta, sillä Amélie on intohimoinen kutoja.
Eniten Amélieta on yllättänyt, että suomalaiset ovatkin sydämellisiä ja puheliaita, kunhan vastapuoli on itse aloitteellinen. Netissä hän sai aivan toisen käsityksen, kun hän kysyi ennen muuttoaan, millaisia suomalaiset ovat.
– Pelotti, sillä me ranskalaiset olemme sosiaalisia ja kovia halaamaan, Amélie hymyilee.