Pilvijärven rannoilta löytyy uimapaikat niin ihmisille kuin koirillekin – puutteellisiin merkintöihin toivotaan parannuksia

Vili ja Napsu pelkäsivät ensin jyrkkää kallioreunaa, mutta uskaltautuivat lopulta hyppäämään veteen sinne heitetyn lelun perässä. Riitta Ketola

Riitta Ketola

Napsu ja Vili ovat sipoolais-keravalaiset koirasisarukset. Australian paimenkoiranpennut ovat puolen vuoden ikäisiä touhuajia, jotka tykkäävät leikkiä keskenään, mutta suurta hupia on myös vedessä telmiminen.

Päätimme lähteä etsimään niille koirauimarantaa Sipoosta.

Pilvijärven länsirannalla on suosittu uimapaikka, mutta koirilla sinne ei ole asiaa. Sen sijaan niille on oma ranta tarjolla järven eteläosassa.

Reitti sinne kulkee Möträskintien kautta. Mutkaisen ja kapean hiekkatien varrella tulee tien vasemmalla puolella vastaan pysäköintipaikka, jossa astumme ulos autosta.

Järveä ei näy missään, mutta ilmoitustaulun kohdalta lähtee polku. Eteen tulee risteys, jossa on kaksi eriväristä kylttiä. Toisessa lukee 5 km ja toisessa 10 km.

Valitsemme vasemmalle kääntyvän polun, joka laskeutuu alaspäin. Eteen aukeaa jylhä metsämaisema. Jälleen tulemme polkujen risteykseen, josta jatkamme oikealle.

Olemme tulleet puolisen kilometriä parkkipaikalta, kun eteen aukeavat kalliot havupuineen ja takana kimmeltää järvi. Päättelemme tulleemme perille.

Ranta on sen verran jyrkkä, että koirat eivät uskalla heti hypätä veteen, mutta vähitellen ne uskaltautuvat noutamaan vedestä sinne heitettyjä leluja.

Napsun omistaja sipoolainen Jukka Lamppu kertoo olevansa rannassa ensimmäistä kertaa. Hän toteaa, että koirauimaranta on hieman jyrkkä ja äkisti syvenevä, mutta hyvin kauniilla, kallioisella paikalla sekä sopivan suojainen Pilvijärven eteläkärjessä.

– Muutama penkki ja pöytä täällä voisi olla.

Lamppu kaipaa myös viitoitusta koirarannalle sekä kylttiä, jossa kerrottaisiin etäisyys uimapaikalle.

Kun Napsu ja Vili ovat lähdössä pois, paikalle tulee kaksi mustaa labradorinnoutajaa Auvo ja Tiitu. Kumpikin koira on paikalla ensimmäistä kertaa, mutta ne hyppäävät suoraan veteen.

Tiitun omistaja Minna Mustakallio on ollut paikalla aikaisemminkin, mutta Auvon emäntä Hanna Perälä on ensimmäistä kertaa.

– Koirat ovat parhaat kaverit keskenään ja ne rakastavat vettä. Kaikki kuralätäkötkin ne menevät, toteaa Minna Mustakallio.

– Kun ollaan kävelyllä, niin Auvo menee veteen, vaikka olisi kylmää jokivettä, sanoo Hanna Perälä.

He kertovat, että labradorinnoutajilla on tavallaan räpylät tassuissa ja sen takia ne ovat hyviä uimaan.

– Uintityylejä on varmaan niin monenlaisia kuin on koiriakin, mutta kaikki koirarodut eivät tykkää uimisesta.

Sipooseen vantaalaiskaksikko päätyi sen vuoksi, että koirille sopivia uimarantoja ei ole paljon. Tieto niistä leviää pääasiassa ”puskaradion” kautta.

Liikuntapalvelupäällikkö Piritta Forsell kertoo, että Pilvijärven eteläosa on virallisestikin osoitettu koirauimapaikaksi, koska järven ympärillä on kunnan omistamaa maata, mutta myöntää, että merkinnät rantaan ovat puutteelliset.

Sen sijaan alueella olevien, koirauimarannan läheltä kulkevien viiden ja 10 kilometrin lenkkipolkujen merkintöjä on parannettu.

– Maasto järven eteläosassa on koirauimarannalle haastava, mutta myös Taasjärven eteläkärjessä on matalampi, koirille sopiva uintialue.

Kommentoi

Mainos: Estateguru Finland Oy

Kolme syytä harkita yrityslainan ottamista

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut