Diakonia: Perhediakoni Eea Korhonen auttaa työkseen yhä useampia sipoolaisia, joiden omat voimat tai rahat eivät riitä.
Kirkon diakoniatyön tehtävä on etsiä, lievittää ja poistaa ihmisten hätää ja kärsimystä. Diakonia pyrkii herättelemään myös yhteiskunnallista ja kansainvälistä vastuuta esimerkiksi Yhteisvastuu-keräyksellä.
Joskus ihmiset tarvitsevat paikallisestikin taloudellista tukea, kuten ruoka-apua. Joskus tarve on henkiselle tuelle.
– Pyrimme tukemaan erityisesti heikoimmassa asemassa olevia ja niitä, jotka jäävät kaiken muun avun ulottumattomiin tai ovat muutoin kestämättömässä tilanteessa elämässään, Sipoon suomalaisen seurakunnan perhediakoni Eea Korhonen kertoo.
– On tilanteita, joissa yhteiskunnan tuki ei ole riittävää tai se viipyy. Silloin meitä tarvitaan erityisesti.
Hän toimii tiiviissä yhteistyössä Sipoon kunnan, MLL:n, Folkhälsanin ja Sibbo Svenska församlingin kanssa. Sipoolaisten perheiden tavoittamiseksi kuntaan on luotu KaikkiAlla sähköinen perhekeskus. Verkostotyöryhmä kokoontuu säännöllisesti ja reagoi ajankohtaisiin ongelmiin. Yhteistyötä on myös tiivistetty lapsiperheiden sosiaalipalvelujen kanssa.
– Työni on kohdata jokainen sipoolainen, joka ottaa minuun yhteyttä, on hän kirkon jäsen tai ei, Korhonen sanoo.
Meillä on valmius tukea pahimman yli ja eteenpäin.
– Kenen tahansa elämässä voi tapahtua kriisi ja kuka tahansa voi joutua tilanteeseen, jossa tarvitsee tukea.
Hän muistuttaa, ettei aina ole kyse rahasta, vaikka taloudellista tukea tarvitsevien määrä on koronan myötä kasvussa. Joskus riittää, kun saa kohdata ihmisen, joka kuuntelee ja auttaa jäsentämään vaikeaa elämäntilannetta.
Koska Eea Korhonen tekee työtään perheiden parissa, hän pyrkii olemaan paitsi helposti tavoitettavissa, myös jalkautumaan lapsiperheiden pariin. Neljän lapsen äitinä hän tietää kokemuksesta, kuinka rankkaa arki voi olla vanhemmille. Silloin voi auttaa paljon jo se, jos saa purkaa tuntojaan luotettavalle ihmiselle.
– Kunhan saamme perhekerhot taas pyörimään, osallistun niihin. Olen paikalla ja minulle voi tulla juttelemaan, jos kokee siihen vähänkin tarvetta, Korhonen kannustaa.
– Kaikki me olemme samassa veneessä ja tarvitsemme toisiamme. En koe olevani auttaja, vaan enemmän kanssakulkija ja ihminen ihmiselle.
Henkisten haasteiden lisäksi yhä useammalla kuntalaisella on konkreettinen rahapula. Rahat voivat olla niin vähissä, ettei sähkölaskuakaan saa maksettua tai ostettua matkalippua, jolla pääsisi töihin.
– Meillä on valmius tukea pahimman yli ja eteenpäin. Tärkeintä on ottaa yhteyttä ja kertoa tilanteestaan.