Koululaiset: Yläluokkalaisten aktivointi ja koulukyytien joustamattomuus ovat haaste.
– Tavoitteena on yrittää päästä paikasta toiseen mahdollisimman nopeasti, selittää viidesluokkalainen Matias Hirn parkourin perusideaa.
Hän vie sanat suusta neljäsluokkalaiselta siskoltaan Laura Hirniltä, joka oli juuri kertomassa samaa. Parkouria harrastaa myös pikkuveli Joonatan Hirn ja ketterästipä käy häneltäkin voltti.
Parkour on yksi peruskouluikäisten suosikkiharrastuksia sekä Sipoossa että koko Suomessa. Sitä toivottiin monessa koulussa eniten viime talvena tehdyssä koululaiskyselyssä.
Lajia pääsee kokeilemaan nyt ilmaiseksi kerran viikossa, kun siitä tulee osa Hobaria eli harrastamisen Sipoon mallia.
Sipoon kunta sai viime keväälle aluehallintovirastolta 100 000 euroa valtakunnallisen, niin sanotun harrastamisen Suomen mallin, sipoolaisittain Hobarin, pilottijaksoon. Sen tarkoitus on järjestää lapsille ja nuorille mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteyteen. Harrastukset on valittu lasten omien toiveiden perusteella.
Ohjaajia tarvitaan aina lisää.
Maria Sundman
Koordinaattori Maria Sundman kertoo, että summasta jäi puolet käyttämättä, pääosin koronarajoitusten vuoksi. Kunta on saanut jatkorahoitusta 60 000 euroa.
– Jokaisessa koulussa on tarkoitus tarjota niitä harrastuksia, mitä on toivottu. Osa alkaa jo syyskuussa ja osa myöhemmin, Sundman kertoo.
Hobarin toinen järjestäjä Kimmo Sillanmikko jäi hiljattain pois kunnan palveluksesta, joten Sundman hoitaa organisointia liikuntakoordinaattorin työnsä ohessa.
– Korona pikkuisen sotki tämän alun. Alakouluikäiset lapset löysivät yllättävän hyvin harrastuksiin, mutta yläkoululaiset eivät. He olivat niin vähän koulussa ja ovat muutenkin hankalassa iässä, Sundman muotoilee.
Hän arvelee, että laajempi tarjonta voisi houkutella varttuneempia oppilaita harrastamaan.
– Tämän syksyn tavoite on, että saadaan heidät paremmin mukaan.
Yksi tapa pitää vanhemmat koululaiset aktiivisina on ottaa heidät apuohjaajiksi, mistä saisi myös pientä taskurahaa.
– Heillä on taitoa ja osaamista, ja aikuinen ohjaaja olisi toki aina mukana, Sundman visioi.
Samaa mieltä on parkour-ohjaaja Janne Sillman, joka on vetänyt suosittua harrastusta Sipoossa jo vuodesta 2015.
Mikä parkourissa sitten on niin kivaa?
– Kaikki! hihkaisevat Leppätien kolmasluokkalaiset Toivo Repo, Max Lindfors ja Heikki Korhonen sekä Talman koulua käyvät sisarukset Laura ja Matias yhdestä suusta.
Ohjaaja Janne Sillman sanoittaa lajin viehätystä:
– Se on se, kun pääsee ylittämään itsensä, kirjaimellisesti. Kokeilee asioita, joita ei olisi ikinä ajatellut kokeilevansa ja sitten haluaa lisää.
Toivo, Max, Heikki ja Hirnin sisarukset kertovat toivoneensa koululaiskyselyssä juuri parkouria Hobariin, vaikka useimmat heistä harrastavat muutakin.
– Harrastan parkourin lisäksi taidetta ja keramiikkaa, mutta uinti on tauolla koronan takia, Laura kertoo.
Hobari on matalan kynnyksen mutta ei toisen luokan harrastamista, Sundman uskoo. Mukana on jo useita sipoolaisia toimijoita, kuten 4H-kerho, Sibbo Vargarna, ÅIF Salibandy, PopUp ry, paikallisia taiteilijoita sekä muita yksityishenkilöitä.
– Ohjaajia tarvitaan aina lisää. Esimerkiksi shakkiohjaajaa ei olla vielä löydetty, Maria Sundman vinkkaa.
Urheiluseuroille ja muille toimijoille Hobari voi olla myös hyvä sisäänheitto omaan lajiin.
– Aika usein vanhemmat vievät lapset niihin harrastuksiin, joissa ovat itse käyneet. Toivottavasti lapset uskaltavat nyt käydä kokeilemassa monenlaista.