Koirakin voi kärsiä pakko-oireista. Tietyissä koiraroduissa pakko-oireista käyttäytymistä esiintyy selvästi enemmän kuin toisissa. Myös sukupuoli, ikä, sterilointi, käyttäytymisen ongelmat ja stressiä aiheuttavat ympäristötekijät ovat yhteydessä koirien pakko-oireiseen käytökseen, kertoo Helsingin yliopisto tiedotteessaan.
Helsingin yliopiston tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät ovat yhteydessä koirien pakko-oireiseen käytökseen. Siinä kerättiin tietoja lähes 4 500 koiran käyttäytymisestä.
Tyypillisiä pakko-oireisia käytöksiä koirilla ovat esimerkiksi hännän jahtaaminen, ympäri pyöriminen, ramppaaminen, valojen ja varjojen tuijottaminen tai jahtaaminen sekä toistuva tietyn kohteen nuoleminen.
– Vakava pakko-oireinen käyttäytyminen saattaa merkittävästi heikentää koirien hyvinvointia sekä koiran ja omistajan välistä vuorovaikutussuhdetta. Riskitekijöiden tunnistaminen voi siksi hyödyttää sekä koiria että niiden omistajia, sanoo tiedotteessa väitöskirjatutkija Sini Sulkama Helsingin yliopistosta.
Tiedotteessa kerrotaan, että pakko-oireinen käyttäytyminen oli yhteydessä muihin käyttäytymisen ongelmiin. Koirilla, joilla oli aggressiivisuutta tai adhd:n kaltaista käyttäytymistä, esiintyi muita useammin myös pakko-oireista käytöstä.
Tutkimuksessa havaittiin, että tietyissä koiraroduissa, kuten saksanpaimenkoirissa, kiinanharjakoirissa ja welsh corgi pembrokeissa, pakko-oireista käyttäytymistä esiintyy selvästi enemmän kuin toisissa.
Rotueroissa huomioitavaa on tiedotteen mukaan erityisesti se, että eri rotujen tyypilliset pakko-oireet eroavat toisistaan. Esimerkiksi paimenkoirilla, kuten bordercollieilla, on korkea alttius pakonomaiseen tuijottamiseen ja ”näkymättömien” kärpästen nappailuun, staffordshirenbullterriereillä sen sijaan tyypillisin pakko-oireinen käytös on hännänjahtaus.
– Tietyt käytökset eri roduissa ovat yleistyneet, koska jokaisella rodulla on omat rotutyypilliset piirteensä ja käyttötarkoituksensa. Havaitut erot rotujen välillä antavat selkeitä viitteitä pakko-oireisen käyttäytymisen perinnöllisestä alttiudesta, toteaa tiedotteessa Hannes Lohi Helsingin yliopistosta ja Folkhälsanilta.
Tutkimuksen mukaan pakko-oireinen käytös oli yleisempää uroskoirilla sekä steriloiduilla tai kastroiduilla koirilla.
– Lisäksi pakko-oireet olivat yleisempiä nuorilla koirilla ja toisaalta ne jälleen yleistyivät ikääntyvillä koirilla. Vanhoilla koirilla pakonomainen oirehdinta saattaa kuitenkin olla seurausta etenevästä neurologisesta oireyhtymästä eli koirien dementiasta, toteaa Sulkama.
Uutena löydöksenä havaittiin yhteys pakko-oireisen käyttäytymisen ja omistajan koirakokemuksen välillä. Tiedotteen mukaan omistajansa ensimmäisillä koirilla pakko-oireet olivat yleisempiä kuin koirilla, joiden omistajilla oli ollut koiria jo aikaisemmin.
– Syy-yhteys ei ole vielä selkeä, vaan kaipaa lisää tutkimista. Stressin tiedetään kuitenkin lisäävän pakko-oireisen käyttäytymisen mahdollisuutta. Ehkä kokeneemmat koiranomistajat osaavat paremmin tarjota koirilleen stressittömämmät puitteet. Tai sitten kokemattomat koiranomistajat eivät vain havaitse pakko-oireista käyttäytymistä niin ajoissa, jolloin siitä ehtii helpommin tulla pysyvää käytöstä. Nämä ovat tekijöitä, jotka voivat lisätä koiran turhautumista ja sen kokeman stressin määrää ympäristössään ja siten altistaa pakko-oireille, pohtii Sulkama.
Tutkijat havaitsivat myös, että lajitovereiden puuttuminen, vähäinen liikunta ja isompi perhekoko lisäsivät pakko-oireisen käytöksen mahdollisuutta.
