Huippujuoksija Sara Kuiviston kevät on ollut haastava.
Porvoossa asuvan huippujuoksijan Sara Kuiviston, 30, liikehdintä on kevyttä ja nopeaa. Hän on saapuessaan kuin kepeä tuulenhenkäys ja auringonpaiste. Juoksijan säteilevä hymy valaisee koko ympäristön.
Kevät 2022 on ollut hänelle varsin haasteellinen, mutta tunnelin päässä näkyy jo valoa.
– Tämä kevät on ollut suoraan sanottuna hirveä. Koko kevät on mennyt pilalle. Maaliskuusta lähtien on ollut vaikeata. Voin kuitenkin nyt jo koko ajan paremmin, Kuivisto kertoo.
Hänen elimistöstään löytyi huhtikuun loppupuolella Dientamoeba fragilis -suolistoloinen. Se on Suomen yleisin suolistoloinen, jonka oireita ovat vatsakipu, ripuli, väsymys, ruokahaluttomuus ja painon laskeminen.
– Pelkkä oleminenkin on ollut raskasta, joten siitä ymmärtää, miten urheilun kanssa on mennyt. Olen ollut todella väsynyt ja huonovointinen. Se on ollut tylsää.
Elämä oli soljunut pitkään mukavasti, ja ennätyksiä syntyi toinen toisensa jälkeen.
– Ei minulla ole moneen vuoteen ollut mitään vastoinkäymisiä. Se tässä harmittaa, että tämä ei ollut millään lailla minusta itsestäni johtuvaa. En voinut sille mitään, Kuivisto sanoo.
Dientamoeba fragilis saadaan useimmiten ulosteen saastuttamasta ruoasta tai juomasta kuten muutkin suoliston alkueläimet.
Lääkekuuri päättyi toukokuun puolessa välissä ja nyt Kuivisto löytää tästäkin kokemuksesta jotain hyvääkin.
– Kyllä sitä oppii arvostamaan terveyttä tällaisen kokemuksen jälkeen. Olen kevään jälkeen päässyt jo vähän harjoittelemaan. On tärkeää tuntea, miten voi ja jaksaa. Terveys on ykkösasia. En pysty tekemään mitään, jos en ole terve.
Kun Sara Kuivisto liikkuu kotikaupungissaan Porvoossa, hänet tunnistetaan. Moni pysähtyy kyselemään kuulumisia ja juttelemaan. Kuivisto on siihen tottunut, ja se tuntuu hänestä ihan mukavalta.
Kuivisto aloitti juoksuharrastuksensa kotimaisemissaan Epoossa ollessaan 16-vuotias.
Hänen vanhempansa ovat Café Cabriolen yrittäjä Matti Kuivisto ja Irmeli Veittikoski.
Oppii arvostamaan terveyttä tällaisen kokemuksen jälkeen.
– Me asuimme maalla. Isällä ja äidillä ei ollut aikaa viedä minua mihinkään harjoituksiin, joten keksin itselleni tekemistä. Tykkäsin tehdä asioita itsekseni. Meille lapsille on opetettu sellainen liikunnallinen elämäntapa. Olen aina pitänyt liikkumisesta.
Vanhemmat antoivat tytön itse löytää oman tiensä, ja tukivat häntä.
– Sekään ei saa mennä liiallisuuksiin. Olen kokenut hyvänä, että perheeni on tukenut minua täysillä, mutta minua ei ole koskaan lapsena painostettu tekemään mitään. Olen itse silloin lapsena soittanut Porvoon Urheilijoille ja kysynyt, saanko tulla mukaan toimintaan. Minua ei ole väkisin työnnetty mihinkään.
Hän kertoo uransa aikana nähneensä tapauksia, joissa into on hiipunut, ellei urheilun palo ole lähtenyt urheilijasta itsestään.
Mutta miksi Sara Kuivisto valitsi juuri juoksun? Mikä lajissa viehättää?
– Juoksussa viehättää sen yksinkertaisuus. Siinä ei tarvita mitään välineitä. Olen myös niin kilpailuhenkinen, että minun piti päästä sitä purkamaan. Siksi hakeuduin seuraan ja kilpailuihin. Se oli vähän haastekin silloin lapsena, kun sisko ei ollut kilpailuhenkinen. Sisko ei ymmärtänyt lainkaan, että halusin kisata aina kaikesta, hän kertoo hymyillen muistoilleen.
Sara Kuivistoa on puskenut eteenpäin etenkin yksi asia.
– Yksi tärkeimmistä on yksinkertaisesti se, että haluan olla paras. Urheilu ylipäätään on minulle niin hieno ja tärkeä juttu. Sen, miten paljon urheilu antaa, ymmärtävät vain sellaiset ihmiset, jotka ovat joskus olleet urheilun parissa.
Kuivisto myös tietää, kuinka vakavia ongelmia ihmisten liikkumattomuus saa aikaan kansanterveydellisesti.
– Urheilijana ajattelen, että jos kaikki ihmiset urheilisivat, niin kaikki olisivat hyvässä kunnossa. Sen ei tarvitse olla huippu-urheilua, mutta meillä olisi aivan järjettömän paljon vähemmän ongelmia. Ihan pienet lapsetkin ovat jo huonokuntoisia, koska he eivät liiku. Se on todella huolestuttavaa.
Kuivisto joutui kevään aikana suolistoloisen aiheuttamien oireiden ja lääkekuuriensa vuoksi olemaan poikkeuksellisesti muutaman viikon levossa ja liikkumatta. Se ei ollut sen kaltaista elämää, josta hän nauttisi.
– Elämän liiallinen helppous ei ole hyväksi. Elämässä pitää olla vähän haasteita ja tekemistä. Tekemättömyys sairastuttaa meitä kaikkia.
– Nyt kun olen ollut vain kotona, enkä ole jaksanut tehdä mitään, niin olen huomannut, että hulluksihan siinä tulee!
Töitä pitää tehdä, pitää olla nöyrä ja kohdella ihmisiä hyvin.
Huippu-urheilija Kuiviston arjen rutiinit toistavat itseään, silloin kun hän on kunnossa ja jaksaa harjoitella.
– Joku voisi käyttää arjestani sanaa tylsä. Pitää tehdä yksin ja harjoitella. Siinä välissä pitää levätä. Kyllähän sitä välillä miettii, että olisi mukava olla vaan kavereiden kanssa. Juoksu on niin kova laji, että sille pitää antaa kaikkensa.
– Haluan olla vielä parempi. Teen tätä niin kauan, kuin pystyn kehittymään, juoksu on kivaa, ja tulen sillä toimeen. Sitten kun se alkaa maistua puulta, pitää lopettaa. Se menee yleensä käsi kädessä; et enää kehity, jos harjoittelu maistuu puulta. Silloin kun on palavaa intoa, silloin kehittyykin.
– Aika vähän tässä on aikaa yksityiselämälle. Minulla on onneksi kotona puoliso, Olli Lappalainen, joka tarjoaa sosiaalista puolta. On hyvä kun on joku, jonka kanssa saa jutella. Olemme olleet yhdessä pari vuotta.
Lappalainen kuuluu Akilleen Green Team -pyöräilyjoukkueeseen ja on maalivahtina saman seuran jääpallojoukkueessa.
Sara Kuivisto teki vuonna 2021 peräti kahdeksan uutta Suomen ennätystä. Olisiko hän nuorempana voinut kuvitella juoksevansa jonain päivänä huipputasolla ympäri maailmaa?
– Toisaalta en ja toisaalta joo. Minulla on aina ollut sellainen jännä ajatus itsestäni, olen aina tiennyt, että jos minä johonkin satsaan, se menee hyvin. Minulla on ollut tosi kova luotto itseeni.
– Voin myös sanoa käsi sydämellä, että todellakin viihdyn omassa nahassani! Astelen aina lähtöviivalle hyvällä itseluottamuksella enkä arastele tilanteessa, jossa tiedän olevani ihmisten katseiden alla. Olin lapsena tosi arka ja herkkä. Äitikin on pariin kertaan kysynyt, miten minusta on tullut aikuisena niin erilainen.
Kesällä on jälleen tulossa tärkeitä kisoja.
– Kaikki riippuu kunnostani. Minulla on tulosrajat tehtynä. Kesällä ovat MM- ja EM-kisat. Kisat ovat Jenkeissä ja Saksassa.
Sara Kuivisto on kiistatta yksi kaikkien aikojen lahjakkaimmista suomalaisista keskimatkan juoksijoista.
– On hyväksi, kun on vaatimaton persoona. Ei pidä asettaa itseään millekään ihmeen jalustalle. Töitä pitää tehdä, pitää olla nöyrä ja kohdella ihmisiä hyvin. En voi sietää minkäänlaista elvistelyä!