80-vuotiaan ilkialastoman miehen peseminen ja hänen tarinoidensa kuuntelu on kokemus, joka tuo lisää syvyyttä elämän erilaisten puolien ymmärtämiseen.
Suurin piirtein niin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri, rokotetutkija Hanna Nohynek määrittelee, mitä kaikkea hänen kesätyönsä kylvettäjänä tarjosi. Nohynek, nyt 63, oli silloin nuori lääketieteen opiskelija.
Vanhemmat laittoivat Hanna Nohynekin perheessä lapset tekemään monenmoisia puhdetöitä.
– Kotona korostettiin työn tekemisen merkitystä. Me lapset soudimme verkot, perkasimme kalat, kävimme auttamassa heinäpellolla. Mustikoiden poiminnasta sai jopa pienen palkkion litraa kohden, Nohynek kertoo.
Hän oli ensimmäisessä virallisessa kesätyössä 15-vuotiaana kerrossiivoojana Kelan pääkonttorilla Helsingin Nordenskiöldinkadulla.
– Miesten virtsanhajuiset vessat jäivät parhaiten mieleen, Nohynek naurahtaa, mutta sanoo työn olleen oikein hyvä.
Hän keräsi siivoojatyöllä varoja syksyllä Yhdysvalloissa alkanutta vaihto-oppilasvuotta varten.
Hanna Nohynek työskenteli lääketieteelliseen päästyään kesätöissä kylvettäjän homman lisäksi muun muassa kotiavustajana, patologian laitoksella ruumiinavausten avustajana sekä yöhoitajana.
Kesätyö poliklinikan yöhoitajana on jäänyt erityisesti Nohynekin mieleen. Töitä Espoon Puolarmetsän sairaalassa oli seitsemän yötä putkeen. Sen jälkeen oli seitsemän päivää vapaata.
– Se oli ihan oma maailmansa. Pitkän aikaa saattoi olla hiljaista, kunnes yhtäkkiä ambulanssi tuli vauhdilla pihaan ja kaikilla oli kova kiire. Elämän varjot ja valot tulivat iholle, tutuksi, Nohynek muistelee.
Kesätöissä-sarjassa julkisuudesta tutut ihmiset kertovat kesätyökokemuksiaan. Kenen haastattelun haluaisit lukea? Lähetä toive sähköpostitse osoitteeseen Deski.helsinki@media.fi