Tarja Vuorinen on toteuttanut lähes kaikki nuoruuden unelmansa, mutta kaikilla ei ole käynyt yhtä hyvin. Psykoterapeutti muistuttaa, että jokaista unelmaa ei ole tarkoituskaan toteuttaa.
Haaveilitko nuorena perheestä, kiinnostavasta työstä, hyvästä toimeentulosta, omakotitalosta tai matkustelusta ulkomailla? Verkkokyselymme perusteella todennäköisesti kyllä, sillä nämä korostuivat kyselyn 84 vastauksessa.
Vastausten perusteella valtaosa kokee myös ainakin osan haaveistaan toteutuneen. Vastaajista 29 prosenttia oli toteuttanut unelmansa. Lisäksi lähes puolet koki, että unelmista oli toteutunut osa. Vajaalla neljänneksellä haaveet olivat jääneet haaveiksi.
Tarja Vuorinen, 61, unelmoi nuorena perheestä, vanhasta puutalosta, kirjan kirjoittamisesta ja kiinnostavasta työstä, jossa saisi käyttää luovuutta.
Lähes kaikki hänen unelmansa ovat myös toteutuneet. Vuorisella on kaksi poikaa, puutaloasunto Turussa ja mielenkiintoinen työ.
– Ensimmäisen lapseni sain 21-vuotiaana, mutta silloisen miehen kanssa ei perhe-elämä toiminut. Unelmien perhe ja toinen lapsi tulivat sitten myöhemmin.
Vuorinen kertoo halunneensa jo pikkutyttönä tutkia asioita. Tutkivan ja analyyttisen puolen vastapainona hänessä oli luova puoli, joka tuli esiin runojen kirjoittamisena.
– Runokirjan kirjoittaminen on vielä se toteutumaton unelma, hän naurahtaa.
Luovuutta Vuorinen pääsee käyttämään myös työssään. Hän työskentelee Turun kaupungilla kehityspäällikkönä. Työhön kuuluu esimerkiksi innovaatiopalveluiden kehittämistä.
Vuorinen haaveili nuorena ulkomailla työskentelystä. Sitä hän pääsi kokeilemaan, mutta työ ei ollut unelmien täyttymys.
– Pidän matkustamisesta, mutta kun heräsin hotelleista väsyneenä ja kuljin kokouksissa lentokentältä toiselle, unelmien ilmapallo puhkesi. Se ei ollut sitä mitä kuvittelin.
Vuorinen on tyytyväinen elämänsä valintoihin. Jos hän jotain haluaisi tehdä toisin, se olisi paremman koulutuksen hankkiminen. Parikymppisenä oli niin kiire elää, että siihen panostamiseen ei tuntunut jäävän aikaa.
Unelmiin kuuluu myös höttö, ja on tärkeää, että on aikaa unelmoida.
Tarja Vuorinen
Nuoria hän kannustaa unelmoimaan ja muistamaan, että unelmat myös kirkastuvat iän myötä.
– Unelmiin kuuluu myös höttö, ja on tärkeää, että on myös aikaa unelmoida. Unelmista syntyy visio, mitä se hyvä elämä on.
Vuorisen mukaan tärkeitä ovat sekä lyhyen tähtäimen että koko elämän mittaiset unelmat. Niitä pitää myös lähteä toteuttamaan.
– Muuten sitä vain ajelehtii eikä varmasti tule onnelliseksi.
Kyselyn vastauksissa näkyy, miten unelmien osittainenkin toteutuminen on tuonut vastaajille tyytyväisyyden tunteen. Osa haaveista myös muuttuu iän myötä.
Yhden vastaajan unelmista toteutuivat lapsi, koira ja mielenkiintoinen työ.
– Omakotitaloa en enää halua. Miehen olisin kyllä halunnut, mutta kohtalo päätti toisin. Olen kuitenkin tyytyväinen kaikkeen, mitä minulla on.
Toinen vastaaja haaveili opettajuudesta, omakotitalosta ja muutamasta lapsesta.
– Haaveet toteutuivat, mutta matkustelua olisin halunnut enemmän. Mökki oli haaveissa ennen, mutta nyt mukavuudenhalu on ajanut haaveen ohi.
Kyselyssä moni vastaaja kertoo pettyneensä, kun unelmat eivät ole toteutuneet.
– Jätin laiskuuttani opiskelut liian vähälle ja tyydyin elämässäni liian tavanomaiseen. En tavoitellut unelmiani vaan ajauduin, yksi vastaaja tiivistää.
Unelmien toteutumatta jääminen voi aiheuttaa katkeruutta ja ulkopuolisuuden tunnetta. Moni kokee, että elämä on mennyt hukkaan.
Psykoterapeutti Teemu Ollikaisen mukaan toteutumattomien unelmien suhteen tulisi muistaa, että unelmat ovat toiveita – eivät velvollisuuksia.
– Joskus unelmat eivät toteudu olosuhteiden johdosta, joskus huomaamme, että emme ehkä itsekään tee mitään unelman toteuttamiseksi. Ehkä sellainen unelma saakin jäädä unelmaksi, mielen leikiksi.
Mikäli olosuhteet ovat estäneet unelmien toteuttamisen, on hyvä kysyä itseltään: estävätkö samat olosuhteet edelleen elämästä haluttua elämää, ja voisiko olosuhteita kenties muuttaa?
Jos kyse on oman mielen asettamista esteistä, apua voivat tarjota keskustelu ja tiedon hankkiminen aiheesta.
Ollikainen muistuttaa, että elämä on sarja eroja ja menetyksiä. Kaikki eivät voi olla lentäjiä tai balettitanssijoita, mutta unelmistaan ei kannata luopua varttuneemmallakaan iällä. Ollikainen ottaa esimerkin newyorkilaisista muusikoista, jotka julkaisivat ensilevynsä yli 80-vuotiaina.
– Ja rakastua voi vanhainkodissakin, Ollikainen lisää.
Hedelmällistä voi olla myös pohtia, miltä unelman toteutuminen olisi tuntunut tai mistä muusta voisi saada samoja tunteita.
– Monet unelmista opitaan mediasta. Voit miettiä, mitä tekisit, jos voittaisit lotossa. Ihanko oikeasti irtisanoutuisit ja muuttaisit Karibialle? Vai asuisitko sittenkin siellä, missä ystäväsi ja rakkaasi ovat?
Unelmiin pitää myös suhtautua riittävän kevyesti. Tunteet on tehty tunnettavaksi, suru ja pettymykset kuuluvat elämään. Ollikainen muistuttaa, että unelmien toteutumatta jäämisen ei tarvitse ahdistaa.
– Minä esimerkiksi keksin nimiä bändeille, joita en tule koskaan perustamaan. Ideoin myös firmoja ja taideteoksia ja kirjoitan kirjoja mielessäni.
Aiemmin Ollikaista ahdisti, että hän ei koskaan ehdi toteuttamaan kaikkia ideoitaan. Nykyään hän kirjaa päiväunelmansa ja ideansa verkkokansioon, jonka nimi on Hyvät ideat. Ne voi jättää vaikka jälkipolvien toteutettavaksi.