Ruotsalaisen sotalaivan neitsytmatka katkesi pian lähdön jälkeen – syistä on esitetty monenlaisia arvauksia

Vasa-laiva saatiin osissa ylös merenpohjasta vuonna 1961. Museossa voi tutustua niin laivan hylkyyn kuin sen tarinaankin.

Ruotsalainen sotalava Vasa lähti neitsytmatkalleen Tukholman satamasta elokuussa 1628.

Purjelaivan matka jäi lyhyeksi. Runsaan kilometrin seilattuaan se kallistui kyljelleen ja upposi. Lähes tuulettomassa säässä lähtöä seurannut yleisö oli uuden laivan uppoamisesta hämmästynyt.

Vasasta piti tulla Ruotsin kuninkaan, Pohjolan Leijonaksi kutsutun Kustaa II Aadolfin merivoimien ylpeys. Sotatantereilla kunnostautunut Kustaa II Aadolf halusi aluksen nopeasti Puolan ja Saksan vastaisiin meritaisteluihin sekä kauppareittien suojelutehtäviin.

Laiva rakennettiin Skeppsholmenilla, aivan Tukholman sydämessä. Rakentaminen alkoi 1620-luvun alussa, ja kuninkaallisella telakalla työskenteli satoja erimaalaisia miehiä ja naisia. Urakka oli valtaisa niin kooltaan kuin kustannuksiltaan. Laivan päämateriaaliksi valikoitui tammi.

Rakennusurakan tuloksena syntyi noin 50 metriä korkea, vajaa 70 metriä pitkä alus. Sen kymmentä purjetta kannatteli kolme mastoa.

Erityisen näyttävän laivasta tekivät puiset veistokset ja koristeet. Niissä ei värejä säästelty. Kirkkaan punaiset, keltaiset ja kullanruskeat veistokset tekivät laivasta upean ilmestyksen.

Monet laivan veistoksista esittivät henkilöitä Raamatusta ja Kreikan sekä Rooman mytologioista.

Raamatun henkilöistä David ja Gideon olivat ruotsalaisille esimerkillisiä, Jumalan avulla vihollisensa kukistaneita sankareita. Myyttinen Herkules edusti vahvuutta, rohkeutta, energiaa ja viisautta.

Tykkien lisäksi Vasan painoa lisäsivät raskaat, puiset veistokset.

Näitä piirteitä epäilemättä myös kuningas halusi itseensä liitettävän. Ruotsalaisille hän uskoi olevansa oikeamielinen, kunnioitusta ja pelkoa herättävä hallitsija. Laivan koristeina oli myös paholaisia, hirviöitä, enkeleitä ja merenneitoja. Merenneitojen piti suojella merimiehiä matkan vaaroilta.

Neitsytmatkalle osallistui runsas 100 miehistön jäsentä. Joukossa oli myös naisia ja lapsia.

Sotilaita laivaan mahtui 300, ja heidän oli tarkoitus nousta kyytiin Vaxholmista. Tätä ennen uponnut laiva vei mukanaan syvyyksiin melkein puolet matkustajista. Osa pelastautui uimalla läheiselle niemelle. Avomerellä pelastautuminen oli hyvin vaikeaa.

Sotalaivan uppoaminen oli Ruotsin valtiolle iso taloudellinen menetys. Onnettomuuden jälkeen sukeltajat pelastivat hylystä arvokkaimmat kanuunat. Silloisella tekniikalla hylkyä ei pystytty nostamaan. Hylky uinui yli 330 vuotta lähes koskemattomana merenpohjassa Tukholman edustalla.

Hylyn löysi vuonna 1956 ruotsalainen insinööri ja merihistorioitsija Anders Franzén. Vasa nostettiin osissa vuonna 1961. Sen toista merimatkaa seurasi runsaslukuinen yleisö Tukholman rannoilla ja television ääressä ympäri Euroopan.

Laivan uppoamisesta ei kukaan saanut tuomiota. Aluksen kapteeni Söfring Hansson vapautettiin kaikista syytteistä ilman rangaistusta.

Ensimmäinen rakennusmestari, hollantilainen Henrik Hybertsson sairastui ja kuoli ennen neitsytmatkaa. Hän oli kokenut laivojen suunnittelija muttei koskaan aikaisemmin ollut rakentanut näin suurta ja korkeata alusta. Kustaa II Aadolf taas kuoli taistelukentällä Saksassa vuonna 1632.

Laivan uppoamisen yhtenä syynä pidettiin Hybertssonin jo alun perin kiikkeräksi suunnittelemaa alusta.

Tuohon aikaa laivojen vakauden laskemisessa ei käytetty valmiita teoreettisia malleja tai piirustuksia. Tekniset uutuudet testattiin kokeilemalla ja niitä korjattiin jälkikäteen.

Vasassa tykit sijoitettiin kokeilumielessä kahdelle eri kannelle. Vesilinjan yläpuolisesta osasta tuli näin raskas, ja alus ei kallistuttuaan pystynyt palaamaan pystyasentoon. Uppoamista edistivät kapteenin avoimiksi jättämät tykkiportit, joista vesi vapaasti virtasi sisäosiin.

Tykkien lisäksi Vasan painoa lisäsivät raskaat, puiset veistokset. Esimerkiksi keulapuskurissa oli painolastina rivi Rooman keisareita. Niiden jatkeena, keulakuvana, kolmemetrinen Ruotsin leijona piteli tassuissaan Vaasa-dynastian vaakunaa. Aluksen perän kruunasi iso, puinen Ruotsin vaakuna.

Vasan hylky sai oman museonsa Tukholman Djurgårdenin saarelta. Museossa täysikokoiseen hylkyyn on mahdollista tutustua seitsemältä, hylkyä eri korkeudelta kiertävältä tasolta.

Museon laivapihalla on perusteellisesti esitelty Vasan rakentamisvaiheet. Hylyn nostamisesta kertoo oma näyttelynsä.

Vasa-museossa on esillä runsaasti uponneesta laivasta pelastettuja esineitä. Kävijä voi tutkia laivan purjeita, tykkejä ja tykinkuulia, aseita, ruokailuastioita, rahoja ja kenkiä.

Vasan matkustajien vaatteista monet ovat yllättävän hyväkuntoisia. Itämeren kylmyys ja mieto suolapitoisuus ovat suojanneet niitä mätänemiseltä. Museon päänähtävyys, Vasa-laiva, on 98-prosenttisesti koottu alkuperäisistä, merestä nostetuista osista.

Alimmassa kerroksessa koskettavia ovat merenpohjasta hylyn viereltä löydetyt luurangot. Keitä upposi laivan mukana, ja miltä he näyttivät? Vasan uppoamisen hetket ja elämä 1600-luvun Ruotsissa heräävät museossa henkiin niin lapsille kuin aikuisille. Vasa on maailman parhaiten säilyneitä 1600-luvun sotalaivoja.

3

Vasa-laivassa oli kolme mastoa.

Mainos: LähiTapiola Uusimaa

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut