Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Ensimmäinen mustapääetana löytyi Sipoosta – nyt siitä on tullut puutarhan pahis muuallakin

Mustapääetana on levinnyt Suomeen ja Kanta-Hämeeseen. Janakkalasta on löydetty maamme kolmas esiintymä ja jopa 130 yksilön rykelmä.

Kanta-Hämeessä, Janakkalassa ja Lammilla, on löydetty uusi vieraslaji, josta saattaa muodostua puutarhureiden uusi inhokki ja mahdollinen tuhon aiheuttaja. Tulokas on mustapääetana, virallisemmin Krynickillus melanocephalus, joka esiintyy luontaisesti muun muassa Kaukasuksen alueella.

Ensimmäisen kerran mustapääetana löydettiin Suomesta vuonna 2018 sipoolaisesta puutarhasta, mutta laji määritettiin vasta vuoden 2019 puolella.

Lokakuussa 2019 mustapääetanaa nähtiin Sipoon lisäksi myös Helsingissä Niskalan arboretumissa.

Tervakoskella laji havaittiin Tietyn alueella syyskuussa 2020 ja Lammilla viime vuoden syyskuussa. Lammin havainto käsitti vain yhden yksilön.

Tervakosken noin 20 yksilön esiintymä oli järjestyksessään kolmas Suomessa, eikä se ole jäänyt seudun ainoaksi. Viime vuoden lokakuussa Janakkalan Punkalla löydettiin jopa noin 130 yksilön rypäs.

– Kyseessä on yhteiseurooppalainen ilmiö. Mustapääetanan leviäminen on lähtenyt aika ikävällä tavalla vauhtiin, toteaa tutkija Katriina Könönen Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).

Könönen on perehtynyt Suomen mustapääetanan esiintymiin ja ollut mukana kirjoittamassa lajin leviämistä koskevaa artikkelia.

Kun vuonna 2019 lajista tehtiin kuusi havaintoa Sipoon ja Helsingin alueilla, niin viime vuonna havaintopaikkakuntia oli jo reilu kymmenkunta, useampi löydöksistä oli Tampereelta ja Helsingistä. Tuona vuonna havaittiin siis myös Janakkalan Punkan esiintymä.

– Viime vuonna pohjoisin havainto oli Pohjois-Savossa Varkaudesta ja myös Jyväskylästä on havaintoja.

Nämä kansalaisten tekemät havainnot on kerätty Suomen lajitietokeskuksen tietokantaan ja valtaosan niistä on asiantuntija varmistanut mukaan liitettyjen valokuvien perusteella.

Mustapääetanan tunnistaa helposti sen mustasta päästä, tuntosarvista ja niskasta. Suurikokoinen hengitysaukko sijaitsee oikealla puolella kilven takaosassa.

Jos kiehuvaa vettä on runsaasti, se tappaa etanat silmän­räpäyksessä, eikä tarvitse pelätä, että ne kärsivät.

Katriina Könönen

Meillä luontaisesti tavattavaan ukkoetanaan verrattuna mustapääetanan selkäharjanne on huomattavasti vaatimattomampi, vain häntäpäässä sijaitseva.

Tutkijat eivät Suomessa tai Euroopassakaan osaa vielä varmasti kertoa, millaista mahdollista uhkaa tämä peltoetanoiden heimoon kuuluva laji viljelyksille ja ihmisten ryytimaille aiheuttaa.

Ainakin Latviassa sen on havaittu mässäilevän kurpitsaviljelmillä.

Koska laji käyttää ravintonaan muun muassa mätäneviä hedelmiä, sieniä, lehtisalaattia, kaalia ja mansikoita, on laji helppo luokitella jo alustavasti puutarhatuholaiseksi tai vähintäänkin haittalajiksi.

Tämänhetkisen tiedon mukaan nilviäiseen tulee suhtautua yhtä kylmänviileästi kuin jo meille tutuksi tulleeseen vieraslajiin, espanjansiruetanaan.

– Mustapääetana elää alkuperäislajina Mustanmeren rannikon rehevissä lehdoissa: Krimillä, Georgiassa sekä Venäjän ja Turkin rajalla. Espanjansiruetanaan verrattuna se on kosteampien ja rehevämpien elinympäristöjen laji, Könönen kertoo.

Mustapääetanan epäillään levinneen uusille alueille taimien, vihannesten ja mullan välityksellä. Sen munat voivat levitä myös esimerkiksi koneiden ja tavaroiden välityksellä, aivan kuten espanjansiruetanankin.

– Taimitarhat tuovat Euroopasta jälleenmyytäväksi suomalaisille taimitarhoille taimia, joiden mukana etanan munat voivat kulkeutua. Aikuiset yksilöt voivat lymyillä esimerkiksi taimiruukkujen alla.

Könösen mukaan Sipoon ja Helsingin ensimmäisillä havaintokohteilla oli juuri istutettu tuontitaimia, mutta varmuutta ei niiden, eikä myöhempienkään Suomen esiintymien, leviämisreitistä ole saatu.

– Näiden elinkierto tuntuu olevan erilainen kuin meikäläisillä etanoilla, joista suurin osa talvehtii munina. On saatu luotettavia havaintoja siitä, että ainakin eteläisessä Suomessa nämä talvehtivat aikuisina, Könönen sanoo.

Esimerkiksi Sipoossa mustapääetana-aikuisia löytyi jo aikaisin keväällä. Runsaimmillaan lajin esiintymät ovat maassamme syksyllä, aikuisia yksilöitä on nähty liikkeellä Etelä-Suomessa vielä joulukuussakin.

Mustapääetanaa kuvaillaan aktiiviseksi liikkujaksi. Könösen mukaan aktiivisuudella viitataan samaan kuin espanjansiruetanallakin, eli ne ovat pelottomampia kotimaisiin lajeihin, kuten ukko- ja metsäetanoihin verrattuna.

– Useinhan vieraslajit eivät ole piilottelevia lajeja, vaan aktiivisesti levittäytyviä.

Könösen mukaan mustapääetana esiintyy Euroopassa uusilla elinalueillaan pihoilla, puutarhoissa, kulttuurialueilla ja jonkin verran viljelyksillä.

Voiko mustapääetana levitä Suomessa luonnonmetsiin?

– Kyllä se on ilman muuta on vaarana ainakin eteläisessä Suomessa. Lähinnä lehtoihin ja muihin reheviin ympäristöihin, Könönen sanoo.

Lajin vuosittaisen esiintymän ollessa runsaimmillaan syksyllä, metsästä löytyy paljon muun muassa maahan pudonneita lehtiä.

Entä onko mustapääetana verrattavissa puutarhan tuholaislajina espanjansiruetanaan?

– Ehkä ei. Vielä ei ole tiedossa kovin pahoja lajin aiheuttamia tuhoja, ja sen vuoksi sitä ei ole vielä kovin paljon toisaalta tutkittukaan.

Könösen mukaan pahimmillaan mustapääetana voi levittää loisia tai tauteja Suomen alkuperäisiin lajeihin ja horjuttaa sitä kautta niiden kantoja.

Vielä ei kuitenkaan tiedetä, millaiseksi lajiksi se uudessa elinympäristössä muovautuu.

– Se jää nähtäväksi.

Jutussa on käytetty lähteenä myös artikkelia: Könönen, K., Ormio, H., Nyfors, E., Luoto, H., Luoto, L., Albrecht, A. ja Liukko, U.-M. 2020: Uusi vieraslaji mustapääetana Krynickillus melanocephalus Kaleniczenko, 1851 on levinnyt Suomeen.

2018

vuonna mustapääetana löydettiin Suomesta ensimmäisen kerran.