Fatbiken sähköavustus poistaa ajoittain leveiden renkaiden tuottaman raskaan ajotuntuman.
Talvella on todella mukava ajaa polkupyörällä. Täytyy tunnustaa, että tuohon lauseeseen sisältyy paljon sivuhuomautuksia.
Talvipyöräilyssä pitää ottaa huomioon erityisesti turvallisuus. Keliolosuhteet vaihtelevat hurjasti jopa peräkkäisinä päivinä. Päätin testata täksi talveksi sähköavusteista maastopyörää. Kaiken lisäksi valitsin malliksi ”läskipyörän” eli fatbiken.
Fatbiket ovat nostaneet suosiota sähköpyörien yleistymisen myötä. Ainoa asia, joka laittaa vähän stoppia ostohousujen pukemiseen on tuhansien eurojen hintalappu.
Pyörä on ulkonäöltään aika erikoinen, sillä leveät, vähintään 4-tuumaiset renkaat erottuvat selvästi. Yleisillä teillä ajellessa leveät renkaat kääntävät katseita jo kaukaa.
Nopeasti kiteytettynä paras puoli on se, että sähköavustus tuo muuten toisinaan raskaskulkuiseen pyörätyyppiin helppouden. Tätä ei kuitenkaan ole tarkoitettu puhtaille pyöräteille. Tarkoitan, että tavalliseen päivittäiseen asfaltilla ajoon on parempiakin pyöriä.
Paras käyttöalue löytyy maastosta ja vähän hankalista olosuhteista. Näin talvella pehmeä tai kenties vähän sohjoinen lumi tai matala lumihanki ovat fatbiken ominta aluetta.
Hankalaksi pyörällä ajo käy silloin, kun olosuhteet ovat jäiset ja liukkaat. Toki myynnissä on loistavia nastarenkaita, mutta tässä testipyörässä on normaalit pyörät.
Nyt tammikuussa oli muutaman viikon ajan aivan loistava kantohanki. Niihin olosuhteisiin sähköavusteinen fatbike sopi, kuin nenä päähän.
Tärkeintä tässäkin hommassa on, että rungon koko on ajajalle sopivan kokoinen. Näin polkeminen helpottuu ja pysty ajoasento sekä leveä ohjaustanko parantavat pyörän hallittavuutta. Erityisesti kantohangella ajaessa pitää reagoida, jos lumessa on monttuja. Leveillä pyörillä ja sähköllä ajaessa maisema vaihtui todella tiuhaan. Lumella ajaessa pääsi sellaisiin paikkoihin, minne kesällä olisi todella hankala päästä. Metsän siimeksessä ei tarvinnut välittää poluista ja jopa jäätyneen suon ylitys sujui helposti. Maastossa on toki suurempi renkaan rullausvastus ja pyörän suurempi paino laittavat kuljettajan työskentelemään kovemmalla sykkeellä. Ajaminen on kuitenkin hauskaa, sillä itse voi maaston mukaan valita, kuinka paljon haluaa avustusta kiekkoa pyörittäessä.
Jos valitsee asetuksista turbon, niin pyöräily helpottuu tai melkein pyöräilyn idea katoaa.