Miksi Juha Tapio on niin mukava? – "Kun bändi tulee Tavastialle, naurattaa kun tietää, ettei siideripullokaan hajoa"

Laulaja ja lauluntekijä Juha Tapio on mies, josta kenellekään ei tunnu olevan pahaa sanottavaa. Hyvä kysymys on sekin, onko artisti koskaan pahalla tuulella? Suuttuuko Juha Tapio? Onko hän ikävä kanssaihmisilleen?

– Minulta on kysytty monta kertaa, että onko se oikeasti niin hyvä jätkä? Olen vastannut aina, että kyllä se on. Siihen ei ole mitään suurta salaisuutta. Juha on siviilissä ihan samanlainen kuin töissä. Siitä on kyse, sanoo Tapion bändissä 2010-luvun alusta soittanut rumpali Kalle Torniainen.

Yksittäisiä hetkiä tulee Juha Tapion mieleen. Mieli saattoi olla maassa, kun muutama vuosi sitten laulaja valmistautui areenakeikkaan Espoossa, ja tuli muutama päivä ennen keikkaa pahasti kipeäksi.

– Katselin sieltä areenan ikkunasta ulos ja mietin vielä tuntia ennen keikkaa, tuleeko suusta pihaustakaan ääntä kun pitäisi alkaa laulaa. En tiedä, olinko pahalla tuulella, mutta hyvin huolestunut. Ajattelin, että petänkö minä nämä ihmiset, jotka ovat tulleet paikan päälle ja sitten Juha Tapiolta ei lähde lainkaan ääntä.

Kiukuttelun sijasta artisti vaipui yksinäisyyteen, kunnes oli aika lähteä lavalle. Edessä oli loppuunmyyty areena.

– Ihminen on jännä kokonaisuus. Adrenaliinia tuli kroppaan niin paljon, että kahden tunnin ajan se ääni tuli ulos. Keikan jälkeen oli vähän eri tilanne.

Artisti sanoo, että hänelle on ollut hyvin leimallista pitää rima aina niin korkealla kuin mahdollista. Juha Tapio vaatii paljon yhteistyökumppaneiltaan, mutta ennen kaikkea itseltään. Telecaster-kitara ei ole koskaan kuitenkaan pamahtanut seinään, eikä kiukuttelu ole suuntautunut kanssaihmisiin.

– Jos on ollut huonoja fiiliksiä, ne tulevat lähinnä omista paineista ja ne vaikuttavat lähinnä minuun itseeni. Tällainen tapa reagoida on osa omaa persoonaa. Kun on ollut paineita, ei ole välttämättä aina osannut nauttia joistain keikoista. Aina ei tietysti naurata, kun aamukahdelta on takahuoneen ovella pitkä nimmarijono. Asia ratkeaa siten, että menee sinne ja tapaa ihmisiä. Tällaiset tilanteet ovat lopulta ihan niitä tähtihetkiä.

Yksi kokemus tulee vastaan viime vuodelta. Silloin Juha Tapio oli laittanut paljon peliin Tampereen Ratinan stadionkeikan suhteen. Vuokra meni oman yhtiön pussista. Se tiedettiin, että väkeä tulee jälleen paljon, mutta säätilojen herra oli vetää rastin suurtapahtuman päälle.

Sää oli nimittäin jopa Suomen elokuuksi täysin poikkeuksellinen. Raaka tuuli ja räntäsateen aiheuttama kosteus toivat omat riskinsä tapahtumaan, jossa tekniikan ja lavakaluston määrä on kiitettävä.

– Tuuli, satoi räntää vaakasuoraan, lämpötila oli muutaman asteen plussalla ja keskeyttämisriski oli kokonaisuudessaan valtava. Silti paikka meni täyteen ja ihmiset olivat mukana. Se oli keikka, jonka ihmiset varmasti muistavat loppuelämänsä.

Sitten tullaan taas asiaan, joka on Juha Tapiolle tärkeä aihe: yhteistyön voima ja yhteisön merkitys.

– Olimme yhdessä ja kaikki kääntyi voitoksi.

Tärkeintä on aina se laulu.

Juha Tapio

Yhteisen kokemuksen merkitys on tuttu Bruce Springsteeniltä. Springsteeniin Tapiota on verrattu monesti.

– Sama tunne varmasti on läsnä niin meillä kuin sielläkin leirissä. Uskon, että keikoilla puhuttelee ihan sama asia: esitämme musiikkia, jonka tahdissa voi tanssia ja esitämme musiikkia, jonka tahdissa voi herkistyä. Kyse on pienen ihmisen kunnioittamisesta, pohtii rumpali Kalle Torniainen.

Laulaja-lauluntekijä sanoo jännittäneensä keikkoja huomattavastikin 2000-luvun alussa, kun ura kansansuosikkina oli vasta alussa. Tapio muistaa monta tilannetta, jolloin hän on kurkkinut keikkapaikan ikkunasta tai salin puolelle, onko kukaan paikalla.

Vuonna 2023 kurkisteluun ei ole syytä. Torstaina 2. maaliskuuta alkaa Hyvinkään Hyvinkää-salista Elävien maassa -konserttisalikiertue. Samanniminen levy julkaistiin perjantaina. Luvassa on 21 keikkaa, joista kuusitoista on jo ennakkoon loppuunmyyty. Lähtökohta on sellainen, että nyt on lupa myös nauttia. Samalla Juha Tapiolta odotetaan myös johtajuutta.

– Johtaminen on sellaista, mihin kasvaa vuosien varrella. Tärkeintä on oma esimerkki, hän aloittaa.

Tapion mielestä monilla lauluntekijöillä saattaa olla jopa alemmuuskompleksi johtamiseen. Moni lähtee siitä että osataan kolme sointua, ja oikeat muusikot ovat eri ryhmää. Siksi kynnys tarttua johtajuuteen on monilla hyvin korkea.

– Se itsetuntovaje onneksi loppuu kun ihminen tajuaa, että nämä biisithän vetoavat kansaan. Johtajuus vahvistuu sen kautta. Pitää sitoutua itse ja olla innoissaan siitä mitä tekee. On edelleen maailman parasta puuhaa lähteä tämän ryhmän kanssa keikkabussiin, mennä ympäri Suomea ja esittää parasta musiikkia hyvien kavereiden kanssa.

Juha Tapio tunnetaan siitä, että hän jakaa kiitosta myös bändille ja keikkahenkilökunnalle.

– Siinä on parhaat muusikot ja siinä on parhaat tekijät. Jos otetaan uusi tyyppi mukaan, siitä tarvitsee olla todella vahvat suositukset. Meillä on tosi mahtava, itseohjautuva ryhmä.

Rumpali Kalle Torniainen vahvistaa asian.

– Meillä leimaa koko porukkaa se, että meillä on tosi korkea työmoraali. Haluamme aina kuulostaa niin hyvältä kuin mahdollista.

– Juhan hienouksia on se, että hän antaa kaikille arvoa. Kaikki saavat vastuuta ja kaikki saavat mahdollisuutensa loistaa. Siitä seuraa se, että jokainen haluaa tehdä parhaansa yhteisen asian eteen, Kalle Torniainen kuvailee.

Helsinkiläistä Tavastia-klubia pitkään johtanut Juhani Merimaa nauraa, kun häneltä kysyy Juha Tapiosta. Merimaan mielestä Tapion kanssa on aina niin helppoa, että välillä huomaa jopa toivovansa, että edes jotain vähän kummallista tapahtuisi. Ryhmä käyttäytyy moitteettomasti ja sali on aina täynnä väkeä.

– Kun bändi tulee Tavastialle, naurattaa kun tietää, ettei siideripullokaan hajoa, Merimaa kuvailee.

Juha Tapio pohtii, että taustalla on osaltaan artistikuvan muutos. Kaukana ovat ne ajat, jolloin hyvän keikan merkki oli se, että Topi Sorsakoskea jouduttiin taluttamaan lavalta kun tämä ei pysynyt itse pystyssä.

– 1980-luvulla oli vielä Suomessakin se taiteilijamyytti. Jos keikalla oli vähän tai paljonkin juovuksissa, se oli vaan sulka hattuun. Nykyisin jos mokaa jossain, se on heti kaikkien puhelimissa ja kauhea moka.

Kyse on myös mielikuvista, jotka eivät aina Tapion mukaan vastaa todellisuutta.

– Yritysjohtajistakin on ajateltu, että ne olivat ennen vanhaan kauheassa kännissä. Tuskinpa aina olivat, eihän niitä töitä olisi saanut hoidettua. Nykyään painotetaan suorituskykyä, ja se näkyy myös meidän töissämme. Nyt kilpaillaan siitä, kuka antaa eniten. Ei se välttämättä ole taidetta, mutta se on nykyaikaa.

Juhani Merimaa ottaa esille myös toisen näkökulman siihen, miksi Juha Tapion käyttäytyminen on ammattimaista ja moitteetonta.

– Laitan Juhan vähän samaan kategoriaan kuin Anssi Kelan ja Mikko Kuustosen. Kaikilla on se gospel-tausta ja tietty hengellinen historia. Siinä kulttuurissa voi oppia ihmisten kunnioitusta ihan eri tavalla. Pojat eivät tosiaan ole mitään sikailijoita tai metoo-miehiä, jos tällä lailla pyöristää, Merimaa sanoo.

Artisti itse hieman vierastaa pyöristystä, mutta tarttuu sitten asiaan.

– No joo... humaani asenne saattaa olla perua hyvinkin hengellisistä juurista. Se voi olla osittain tiedostamatontakin toimintaa.

Artisti vierastaa hieman myös sitä ajattelua, että hengellinen ja maallinen musiikki pitäisi jollain tavalla erotella toisistaan. Esimerkiksi laulajaa käsittelevä Wikipedia-sivu kuvaa, että vuonna 2003 ilmestynyt Mitä silmät ei nää -levy oli ensimmäinen Tapion "maallisempaa popmusiikkia edustava levy". Sitä ennen oli ilmestynyt kaksi levyä, jotka olivat saaneet vaikutteita Nuoren seurakunnan veisukirjasta.

– Käsitteet ovat saattaneet vuosien varrella muuttua, mutta olen aina kirjoittanut lauluja samasta maailmasta. Ja omasta näkökulmastani. Se ei ole koskaan muuttunut. Tärkeintä on aina se laulu.

Juha Tapion yksi tunnetuimpia kappaleita on mainittu Mitä silmät ei nää. Se antaa myös perusteen laulunteolle.

– Maailmassa on paljon asioita, mitä silmät ei nää. Se on hieno haaste tehdä niistä asioista lauluja, jotka puhuttelevat myös muita ihmisiä.