Moni iäkäs ruotsinsuomalainen kokee, että Ruotsi on pettänyt heidät ja että Suomi huolehtii vanhuksistaan paremmin, sanoo korona-ajan kirjoituksia kerännyt Markus Lyyra.
Monen ruotsinsuomalaisen käsitys Ruotsista on muuttunut koronan aikana. Muutos on ollut huonompaan suuntaan.
Näin sanoo Ruotsinsuomalaisten arkiston puheenjohtaja Markus Lyyra. Arkisto kerää parhaillaan ruotsinsuomalaisilta kirjoituksia korona-ajan kokemuksista. Kirjoituksia on jutun kirjoittamishetkellä tullut kymmenkunta, joten otos on pieni mutta suuntaa antava.
Moni kirjoittajista on Lyyran mukaan tullut Ruotsiin nuorena, 1960-luvun lopulle osuneen massamuuton aikana. He ovat antaneet Ruotsille työpanoksensa, terveytensä ja verorahansa.
Nyt korona on tilastojen mukaan kurittanut erityisesti heitä ja heidän omaisiaan. Se ei tunnu reilulta ja herättää pelkoa. Jotkut kokevat, että Suomi on huolehtinut omista vanhuksistaan paremmin kuin Ruotsi.
– Kirjoituksista huokuva katkeruus Ruotsia kohtaan on uutta. Aikaisemmin ihmiset ovat olleet kiitollisia Ruotsille, joka on antanut heille työtä ja hyvän elämän, Lyyra sanoo.
Kirjoituksista huokuva katkeruus Ruotsia kohtaan on uutta.
Markus Lyyra
Tukholman keskustassa asuva Anna Bucquet, 69, muutti ensimmäisen kerran Suomesta Ruotsiin ylioppilaaksi päästyään. Hän on asunut välillä Ranskassa ja Helsingissä mutta asuu nykyään taas Ruotsissa – ja arvelee jäävänsä sinne tällä kertaa pysyvästi.
Bucquet väistää kysymyksen siitä, kummassa maassa viruksenvastainen taistelu on hoidettu paremmin.
– Kamppailu on kesken. Voittajaa ei voi vielä julistaa, hän sanoo diplomaattisesti.
Bucquet näkee silti eroja Suomen ja Ruotsin koronastrategioissa ja ymmärtää myös historialliset syyt erojen takana. Yli 200 vuotta rauhan aikaa elänyt Ruotsi ei ole varautunut kriiseihin samalla tavalla kuin Suomi. Asenne vaaroja kohtaan on siksi länsinaapurissa huolettomampi.
– Koronaa ei oteta Ruotsissa tosissaan. Joskus tuntuu, että lääkäritkään eivät usko kaikkea, mitä heille kertoo oireista, Bucquet sanoo.
Ruotsalaisia ei saa pakottaa tai kieltää.
Anna Bucquet
Bucquet pohtii myös, ollaanko Ruotsissa liian hidasliikkeisiä koronan torjunnassa. Hän uskoo, että Suomi on pärjännyt hyvin siksi, että täällä on totuttu reagoimaan kriiseihin nopeasti.
– Ruotsissa vasta diskuteerataan eli keskustellaan asioista, kun Suomessa jo toimitaan. Se nähtiin jo tsunamin aikana, Bucquet sanoo.
Hän myöntää kaipaavansa vahvempaa johtajuutta koronakriisin ratkaisemiseksi. Ruotsissa luotetaan hänen mukaansa voimakkaiden ohjeistusten sijaan lempeisiin suosituksiin.
– Ruotsalaisia ei saa pakottaa tai kieltää, hän kuvailee.
Bucquet sairasti koronan vuosi sitten huhtikuussa ja kärsi sen aiheuttamista oireista yli puoli vuotta. Hän ei tiedä, mistä taudin sai.
– Mihinkään koronatestiin en silloin päässyt, mutta sen jälkeen minulle on tehty kolme vasta-ainetestiä, hän kertoo.
Ensimmäiset kaksi osoittivat, että Bucquet oli sairastanut koronan. Tämän vuoden helmikuun testi osoitti hänen mukaansa, ettei vasta-aineita enää ole. Nyt hän on saanut ensimmäisen koronarokoteannoksen.
– Covid-19 on kamala tauti, en soisi kenenkään saavan sitä. Vaikka pärjäsin ilman sairaalahoitoa, olo oli välillä niin heikko, ettei kännykkä pysynyt kädessä. Vointi vaihteli suuresti: saatoin olla aamulla ihan kunnossa ja pian yli 38 asteen kuumeessa.
Hän kertoo käyttäneensä maskia jo ennen kuin sairastui.
– Ihmiset melkein hyppäsivät tien toiselle puolelle vielä vuosi sitten, kun näkivät minut maskissa, Bucquet kertoo.
Ruotsissa ei hänen mukaansa vieläkään juuri käytetä maskia, vaikka sitä suositellaan.
– Julkisessa liikenteessä ehkä joka kolmannella on maski.
Bucquet myöntää, että hänen elämänsä on muuttunut koronan myötä. Seurallisena hän kaipaa teatteriin ja tanssilattialle.
– Viereinen uimahalli on onneksi ollut auki, joten siellä olen käynyt.
Markus Lyyra tunnistaa keräämistään kirjoituksista kaipuun normaalielämään. Hänen mukaansa Tukholmassa ja muissa ruotsinsuomalaisten suosimissa kaupungeissa surraan nimenomaan aktiivisen elämän kuihtumista.
Suomi-seurat ovat joutuneet lyömään ovensa säppiin, ja yksinäisyys on lisääntynyt.
– Moni ruotsinsuomalainen on myös menettänyt koronalle jonkun tutun. Tällainen tulee iholle ja lisää huolta ja epävarmuutta, Lyyra sanoo.
Myös Bucquet oli huolissaan ystävättärestä, joka sairastui koronan vakavaan muotoon viime vuonna ja joutui sairaalaan. Ystävätär kuitenkin selvisi koettelemuksesta.
– Tällä hetkellä olen kiitollinen siitä, että myös hän parani ja että minäkin saan jatkaa elämääni, Bucquet sanoo.
Hänellä on rauhallinen olo eikä hän pelkää. Hän kokee olevansa turvassa Ruotsissa.
– En ota asioita enää niin vakavasti. On helpompi elää niin, hän sanoo