Verkkokyselyyn vastanneista harva kaihtaa liikkumista pimeäänkään vuodenaikaan. Yksi pulahtaa joka aamu lampeen ja toinen kävelee kauppaan. Asiantuntija kertoo, miten liikkumista voi lisätä arkeen.
Kysyimme lukijoilta motivaatiosta liikkua ulkona syksyn ja talven pimeällä. Kyselyyn tuli 370 vastausta. Puolet vastaajista liikkuu ulkona pimeän tullen päivittäin, yli kolmannes muutaman kerran viikossa, kolme prosenttia kerran viikossa ja joka kymmenes harvemmin.
Liikkumiseen innostavat muun muassa liikunnasta tuleva hyvä olo, terveys, fyysisen ja psyykkisen kunnon ylläpitäminen, raikas ilma, läheiset ihmiset tai koira.
Lähes 200 vastaajaa kertoi lempiliikuntalajikseen kävelyn tai lenkkeilyn. Toiseksi suosituinta oli pyöräily ja kolmanneksi sauvakävely. Lisäksi mainittiin muun muassa kuntosali, uinti, hiihto, hyötyliikunta, jooga, tanssi, koripallo ja futsal.
Haastattelimme kolmea kyselyyn vastannutta heidän liikuntatavoistaan.
Marjatta Valta-Kurki, 72, Iisalmi
”Asun omakotitalossa noin 3,5 kilometrin päässä kaupungista. Minulla ei ole koskaan ollut autoa, enkä mene matkaa bussilla. Hyötykävelyä tulee viikossa noin 21–30 kilometriä. Kannan ostokset repussa tai kasseissa.
Suvussani on paljon kakkostyypin diabetesta. Minut valittiin vanhainkodin johtajaksi 23-vuotiaana. Näin vanhusten monisairauksia ja sen aikaisia hoitomenetelmiä. Päätin vaikuttaa omaan terveyteeni elämäntavoillani.
Hoidan myös isohkoa tonttia yksin. Pihatöiden määrä vaihtelee vuodenajasta ja vaikkapa lumentulosta riippuen. Aikoinaan kolmen lapsen yksinhuoltajana kiskoin välillä lapsia päivähoitoon pulkalla tai kuljimme potkukelkalla.
Syksyllä ja talvella on vaikeampi lähteä liikkumaan kuin keväällä ja kesällä. Kunhan vain pääsee kynnyksen yli, sen jälkeen on aina hyvä olo.
En pelkää pimeää. Asuin lapsena Lapinlahdella pienessä kylässä, jossa ei ollut sähköjä. Kävelin puolitoista kilometriä kouluun niin, että edes tietä ei juuri nähnyt.
Minulla on käsi- ja jalkapainot, tasapainolauta ja jumppakeppi. Kävin tansseissa 15-vuotiaasta kuusikymppiseksi. Se oli hyvää liikuntaa.
Asuinpaikastani ei kulje paikallisbusseja iltaisin eikä viikonloppuisin. Ilman kävelyä jäisi väliin kokouksia, teatteria ja muita kulttuuritilaisuuksia. Miksi ottaisin taksin ja lähtisin erikseen lenkille, kun voin hyötykävellä?”
Sanna Pajusaari, 56, Lahti
”Asun kerrostalossa. Minulla on kolme koiraa: Pessi, 12, Arttu, 7, ja Hukka, 3. Ulkoilen niiden kanssa kolmesta neljään kertaan päivässä. Teemme pari pidempää lenkkiä ja pari lyhyttä käyntiä, yhteensä pari tuntia päivässä.
Välillä kävelyllä on mukana koirattomia tai koirallisia ystäviä. Muutaman kerran viikossa käymme koirapuistossa, jossa tapaamme tuttuja.
Työskentelen kirjastossa. Teen sekä aamu- että iltavuoroja. Koirat ovat tottuneet siihen, että ulkoilu ei ole aina samaan aikaan. Joskus nukumme aamulla pitkään.
Olen kesäihminen, rakastan valoa ja lämpöä. Syksyn ja talven pimeys latistaa ja väsyttää. Silloin on vaikeampi lähteä liikkumaan. Koirat toimivat hyvinä henkilökohtaisina valmentajina. Niiden kanssa täytyy lähteä ulos päivittäin. Ulkoilun jälkeen on aina hyvä olo, mihin vuodenaikaan tahansa.
Hyvät varusteet ovat plussaa, syksyllä etenkin vedenpitävät vaatteet ja kengät. Heijastimien tärkeyttä hämärällä tai pimeällä liikkuessa ei voi korostaa liikaa. Minulla ja koirilla on aina hyvät heijastimet ja valot.
Yhden koiran kanssa harrastan agilitya. Siinä tulee juostuakin. En usko, että liikkuisin näin paljon ilman koiria. Joskus 1990-luvun alussa harrastin aerobicia.”
Sampo Pohjola, 47, Vihti
”Asumme maaseudulla, Vihtijärvellä. Meillä on rintamamiestalo ja puolentoista hehtaarin tontti. Siinä tulee paljon hyötyliikuntaa. Talo esimerkiksi lämpiää puilla. Tilaan aina isoja rankoja, jotka pilkon klapeiksi.
Rakensimme kolme vuotta sitten naapurin kanssa oman lammen. Pulahdan lampeen joka aamu neljäksi minuutiksi, oli sitten 20 astetta lämmintä tai 20 astetta pakkasta. Se on makea startti päivälle. Siitä tuleva hyvän olon tunne on merkittävä. Jos ei ole vielä kunnolla herännyt, viimeistään siinä herää.
Olen start up -yrittäjä. Yrityksemme toiminta liittyy ajatustyöntekijöiden työhyvinvointiin ja mielen hyvinvointiin. Muistutamme esimerkiksi siitä, miten tärkeää työpäivän aikana on pitää palauttavia taukoja. Joka tunti voisi pitää pienen tauon, vaikka noin kymmenen minuuttia.
Käyn kävelyillä, yleensä vaimoni Susannan kanssa. Joskus pelaan futista. Luonto motivoi liikkumaan. En anna sään vaikuttaa fiilikseeni. Sää on pukeutumiskysymys. Pienellä sateella ilma on happirikas. Metsän tuoksukin on silloin omanlaisensa.”